PEKKARISEN ILTALYPSY AUTTAA, MUTTA VAIN HETKEKSI

Pistäytyminen uusissa ELY-keskuksissa saa kävijän vakuuttumaan, että uusissa virastoissa työt sujuvat ja henki on hyvä.

Aluehallintouudistus vietiin vauhdilla päätökseen. Uudistuksella lakkautettiin alueelliset ympäristökeskukset, tiepiirit, työvoima- ja elinkeinokeskukset, työsuojelupiirit ja lääninhallitukset. Aluehallintovirastojen henkilöstöä toimii kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla maata. Tarkoituksena on kuitenkin, että kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen virastojen väki työskentelisi ministereiden määräämissä päätoimipaikoissa ja toimipaikoissa. Työpaikkojen siirrot Kuopiosta Mikkeliin tai vaikkapa Vaasasta Seinäjoelle eivät tietenkään ole helppoja asioita. Mietitäänpä vain, kuinka kiivasta keskustelua Lääkelaitoksen siirto Helsingistä Kuopioon taannoin herätti. Toisaalta valtion aluehallinnosta lähtee lähi vuosina runsaasti eläkkeelle virkamiehiä, mikä antaa liikkumavaraa henkilöstösuunnitelmien laatimiselle. Jos liikkumavaraa ylipäänsä sitten jatkossa on.

Taloudellisesti valtion uusi aluehallinto aloittaa nimittäin erittäin niukasti resurssoituna. Ministeriöt siirsivät kyllä sovitulla tavalla oman aluehallintonsa voimavarat uusille virastoille, mutta uudistus on tuonut matkassaan muutamia odottamattomia yllätyksiä.

Suurin pääsärky työnsä aloittaneilla ELY-keskuksilla tuntuu olevan palvelukeskus, jolta ELYt ostavat palkanmaksun ja taloushallinnon palvelunsa. Nämä palvelut hoidetaan valtion talous- ja henkilöstöhallinnon Palkeen Mikkelin n palvelukeskuksessa, mutta. ELYjen hallintoyksiköihin näyttää kuitenkin pääosin jääneen se henkilöstö, joka aikaisemmin hoiti näitä tehtäviä. Palvelukeskuksen tuottamat palvelut ovat monta kertaa kalliimpia kuin mitä niistä on aikaisemmin totuttu maksamaan. Vielä ELYissä moititaan palveluiden tasoa. Siellä sanotaan, että uusi palvelukeskus vei hallinnon ja taloushallinnon palvelut 1970-luvulle.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen aloitteesta ELY-keskusten tämän vuoden taloudellinen tilanne saatiin siedettävälle tasolle, kun saatiin lisärahoitusta palvelukeskuksen toimien rahoittamiseksi. Ensi vuoden osalta tilanne näyttää tällä hetkellä hyvin huolestuttavalta, ellei lisärahoitusta saada.

Kuljetusalan lakosta ja vähän muustakin

Minkähänlainen hiilijalanjälki syntyy eilen alkaneesta kuljetusalan lakosta. Tätä aprikoin, kun aamulla liityin Länsiväylällä Helsinkiin päin kiittävien satojen autojen letkaan päästäkseni töihin.

Ympäristöministeriö on ekovirasto, eikä ekovirastoon tulla omalla autolla töihin. Tänä aamuna minun niin kuin monen muunkin espoolaisen oli järjestettävä työmatkansa itse.

Tosin valtiosihteeri Raimo Sailaksella oli tähänkin asiaan oma kommentti, kun maanantaina kansliapäällikkökokouksessa todettiin, ettei lakko ole syy olla tulematta töihin. Sailas muisteli 1956 y leislakkoa, jolloin myöskään liikenne ei toiminut. Valtiovarainministeriön silloinen

kansliapäällikkö Viljo Hakulinen hiihti joka päivä Järvenpäästä töihin Senaatintorille valtioneuvoston linnaan.

Toivottavasti AKT:n lakkoon löytyy sopu ja voidaan palata normaalioloihin.

Eilispäivänä pääkaupungin ja Espoon talojen katoilla oltiin edelleen tiiviisti lumitöissä. Tällaisia lumiurakoita ei ole pääkaupunkiseudulla nähty aikoihin ja tuntuu siltä, että lumisuuteen ei siten myös olla totuttu. Kun asuntoministeri kehottaa kiinteistönomistajia huolehtimaan siitä, että katoille ei kerry liikaa lunta, ministeriä moititaan lehtien yleisönosastopalstoilla hätäilystä ja vääristä neuvoista.

Pitkään Lapissa asuneena totuin siihen, että hyvissä ajoin keskitalvella paikallinen ympäristökeskus alkoi varoittelemaan katoille kertyneistä lumikuormista ja kehotti kiinteistönomistajia tarkistamaan kiinteistönsä katon lumitilanteen ja ryhtymään tarvittaessa toimiin. Paikallisten viranomaisten ohjeita kuunnellaan ja niiden mukaan kiinteistönomistajat myös toimivat. Jokaiselle on selvää, että katolla kiikkuminen on vaarallista hommaa ja jos siihen ei pysty, kannattaa pyytää ammattimiehen apua.