Kaivosten ympäristöteknologia kangertelee

Kaivostoiminnasta on nopeasti tullut Suomen uusi, laajeneva toimiala. Kaivosyhtiöitä toimii Suomessa kymmenittäin. Uusia kaivoksia on avattu ja tullaan avaamaan lähi vuosina, erityisesti Pohjois-Suomeen. Kaivosalan ympäristöosaamisesta voisi tulla Suomen uusi bränd, joka antaisi työtä myös maamme rajojen ulkopuolella.

Kaivostuotannon uuden teknologian kehittämisessä Suomessa ollaan oltu eteviä. Sen sijaan miettimisen aihetta antaa, miksi alan ympäristöteknologia kangertelee. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun seuraa Sotkamossa olevan Talvivaaran kaivoksen ympärillä käytyä keskustelua.

YLE uutisoi eilen, että Talvivaaran kaivosyhtiö hakee päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan..

Kaivoksen toimintaa valvova Kainuun ELY-keskus vaatii kesällä yhtiölle lähettämässään kirjeessä kaivosyhtiötä laittamaan jätevesiasiansa kuntoon. Tämä tapahtui sen jälkeen kun oli ilmennyt, että kaivoksen alapuolisten vesistöjen vettä ei voinut käyttää juoma- eikä saunavetenä veden korkean mangaani-, sulfaatti ja natriumpitoisuuden vuoksi. Talvivaaraa kehotettiin uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhalla selvittämään syyt kuormituksen kasvuun ja ryhtymään toimenpiteisiin sen vähentämiseksi. Toimenpiteet kokonaisuutena ja prosessivesien kierrätyksen lisääminen tulee saada valmiiksi ympäristölupahakemusten mukaisesti lokakuun puoliväliin mennessä.

Alkuperäisessä luvassa kaivoksesta ei oletettu aiheutuvan sellaisia päästöjä mangaanin ja sulfaatin osalta kuin viime kesänä selvisi. Nyt kaivosyhtiö hakee lupaa jatkaa ympäristöä pilaavaa toimintaansa ja lupaa laittaa asiansa päästöjen osalta kuntoon vuoden 2014 loppuun mennessä. Näyttääkin vahvasti siltä, että tavallisen kainuulaiset ovat joutuneet keskeneräisen tekniikan maksumiehiksi.

Samanaikaisesti yhtiöllä on vireillä työ ja elinkeinoministeriössä hakemus kaivostoiminnan mittavasta laajentamisesta Sotkamossa. Ympäristöluvat ratkaistaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa.

Budjettiesitys leikkaa tuntuvasti korjausavustuksia

Ympäristöhallinto kuuluu ensi vuoden valtion tulo- ja menoarviossa suuriin menettäjiin, sillä sen rahoitusosuus budjetissa supistuu kymmenillä miljoonilla. Ympäristöministeriön pääluokan menot ovat tähän saakka olleet vain noin 0,6 prosenttia budjetin loppusummasta. Nyt osuus putoaa alle puolen prosentin.. Vaikka luonnonsuojelualueiden ostotoimintaan ja Itämeren suojeluun osoitetaan rahaa, loppusumma on vahvasti miinusmerkkinen, sillä budjettiesitys kurittaa asuntoministerin tonttia todella kovalla kädellä.

Esityksellä leikataan kerta heitolla rakennusten korjaustoimintaan tarkoitettuja avustuksia 35 miljoonalla eurolla valtiovarainministeriön alun perin ehdottaman 25 miljoonaan euron asemasta. Ministeriö käytännössä menettää mahdollisuutensa tukea "porkkanarahoilla" rakennusten energiatehokkuutta parantavia korjauksia tai yksityisten pientalojen lämmitysremontteja, kun muutetaan öljylämmitys maalämpöön tai uusiutuvalle energialle.

Edellinen hallitus osoitti ns. "risupaketin" osana asuntoministerille 30 miljoonan euron määrärahan rakennusten lämmitystaparemontteihin. Rahalla on ollut kysyntää ja se on vauhdittanut energiasäästäviä ratkaisuja kotitalouksissa.

Rakennuksiin menee noin 30 prosenttia Suomessa käytettävästä energiasta. Eniten energiaa kuluttavat lämmitys, lämmin vesi, ilmanvaihto ja valaistua. Rakennusten lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonepäästöistä 30 prosentttia. Rakentamista sekä rakennuksia koskevilla toimenpiteillä on tähän saakka nähty olevan suuri merkitys kansallisissa ilmastotalkoissa. Myös tavalliset suomalaiset ovat pitäneet asiaa tärkeänä, koska lämmityslaskun pienentäminen tuo suoraan säästöjä kotitalouksille.

Budjettiesityksen perusteella energiasäästöhankkeiden toimeenpano olemassa olevassa rakennuskannassa viivästyy tai saattaa pysähtyä kokonaan. Hallituksen on joka tapauksessa poliittisen tahtonsa ilmaissut. Se tarkoittaa, että nyt Suomessa julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeintä. Energiatehokkuus saa edetä hitaammin.

Hallituksen budjettiesitys antaa lisää rahaa luonnonsuojelulle

Hallituksen budjettiesitys valmistui eilen. Budjetineduskuntakäsittely alkaa lokakuun alkupuolella. Ympäristöministeriölle hallituksen budjettiesitys antaa lisää rahaa luonnonsuojelulle, Itämeriasioiden rahoitukseen sekä vihreäntalouden kehittämishankkeisiin. Budjetti leikkaa rakennusten korjaus- ja energiatehokkuusavustuksia sekä vähentää rakennusperinnön hoitoon tarkoitettuja määrärahoja. Valtion tukemaa asuntotuotantoa puolestaan lisätään.

Tuliko ympäristöministeriön pääluokalle lisää rahaa vai supistuuko hallinnonalan budjetti, kun ynnätään ympäristö- ja asuntoministerin tontit? Äkkiseltään luulisi, että budjetti on nollasummapeliä ympäristöhallinnolle, kun ympäristöministerinluonnonsuojelurahat kasvavat ja asuntoministerin korjausrakentamisen vähenevät. Loppupeleissä kuitenkin myös ympäristöhallinnon määrärahat vähenevät, sillä jo hallitusohjelmassa ja ministereidenbudjettiriihessä säästöt vähentävät ministeriön toimintarahoja. Ensi vuonna myös ympäristöministeriön toimintaa joudutaan sopeuttamaan niin henkilöstönkuin toiminnan osalta supistuviin kehyksiin.

Järkeä kalastukseen

Kolme neljännestä Euroopan unionin kalakannoista on ylikalastettuja ja kolmannes niistä on romahtamassa, koska eurooppalaiset kalastuskiintiöt ovat aivan liian suuria. Kun kalastuskiintiöistä on päätetty, jokainen maa on valvonut tiukasti omaa etuaan. Näin myös Suomi.

Kansainvälinen kalastusneuvosto (ICES) on jo vuosia vaatinut Itämeren kalastuskiintiöiden tuntuvaa laskemista meren kalaston huonon tilan vuoksi. Kaikkein huonoimmassa tilassa ovat luonnonlohi ja meritaimen. Itämeren kalastuskiintiöt ratkaistaan pitkälle EU:ssa, koska meren rantavaltioista Venäjää lukuun ottamatta kaikki ovat unionin jäseniä. Toistaiseksi neuvoston varoitukset ja suositukset ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville.

Nyt Euroopan unionin komissio yrittää vihdoin uudistaa jäsenmaiden kalastuskiintiöitä niin, että ne perustuisivat arvioon kunkin kalalakin kantojen koosta. Tämän ei pitäisi olla mahdotonta, jos jäsenmaat lopettaisivat kotiinpäinvedon ja katsoisivat kokonaisuutta.

Komissiosta valmistui hiljattain myös ehdotus Itämeren lohikantojen pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaksi. Tämä komission lohiasetus on parhaillaan jäsenmaissa lausunnolla. Mielenkiintoista on , että komissio ehdottaa muun muassa velvoiteistutuksista luopumista. Lohikantojen tulevaisuudesta pitäisi siten pystyä huolehtimaan turvaamalla lohen nousu kutujokiin ja riittävä luonnonlohen poikastuotanto niissä.

Tällä hetkellä Itämereen laskevista joista Tornionjoki on Itämeren luonnonlohen tärkein kutujoki. Sieltäkin päättyneen kesän aikana tulleet tiedot lohen noususta ovat olleet huolestuttavia. Monet entiset lohijoet maassamme ovat hävinneet voimalaitosrakentamisen myötä, kun kalateitä ei rakennettu. Velvoiteistutuksista luopuminen vauhdittaa entisten lohijokien kunnostamista kalateitä rakentamalla.

Valtioneuvoston viime vaalikaudella hyväksymiin vesienhoidon suunnitelmiin sisältyykin tavoite kalateiden rakentamisesta. Maa- ja metsätalousministeriössä on tämän jälkeen laadittu kalatiestrategiaa. Nyt näitä suunnitelmia ja strategioita olisi ryhdyttävä panemaan toimeen.