keskiviikko 24. lokakuuta 2012

TUULIVOIMARAKENTAMISEEN KAIVATAAN HYVIÄ ESIMERKKEJÄ


Hallituksen tavoitteena on, että Suomessa tuotettaisiin tuulivoimalla sähköä kymmenen vuoden kuluttua 6TWT. Se tarkoittaisi, että Suomeen pitäisi rakentaa noin 800 tuulivoimalaa enemmän kuin nykyään.  Keväällä 2011 tuli voimaan uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmä eli niin sanottu syöttötariffi, jossa uudet tuulivoimalat saavat tuotantotukea 12 vuoden ajan. Alkuvaiheessa maksettava tukitaso on saanut aikaan suuren määrän uusia tuulivoimalaitoshankkeita. Tuulivoimakapasiteettia on suunnitteilla yhteensä noin 6300 MW, josta noin puolet on maatuulivoimaa ja puolet merituulivoimaa.
Tuulivoimahankkeet ovat kuitenkin edenneet verkkaisesti, sillä tuulivoimalla on myös vastustajia.  Kansalaiset tuntevat tuulivoimaa kohtaan epäluuloa. Myllyjen ulkonäöstä ei tykätä. Niiden melua ja valoa vieroksutaan. Tuulivoimaloiden ajatellaan pilaavan maisemaa. Tästä on seurannut, että tuulivoimaloista valitetaan herkästi. Esteiden esittäjien kuoroon ovat liittyneet useat valtion viranomaiset kuten puolustusvoimat, ilmailu- ja liikenneviranomaiset.
Tuulivoimahankkeiden vauhdittamiseksi eduskunta hyväksyi  viime vaalikaudella ympäristöministeriön ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen. jonka perustella tuulivoimaa voi rakentaa jo yleiskaavan perusteella. Tuulivoimarakentamista koskevat ohjeet aluehallinnolle uudistettiin viime kesänä.. Myös tuulivoimaan soveltuvat alueet on kartoitettu maakunnissa. Selvitysten mukaan tuulivoimalle soveltuvien alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 3 400 km², ja alueille voisi selvitysten mukaan sijoittaa yhteensä noin 12 000 megawattia tuulivoimaa.
Elokuussa valmistunut selvitysmies Lauri Tarastin raportti nimesi tuulivoimatavoitteiden saavuttamisen suurimmiksi esteiksi jäykät lupaprosessit sekä lentoesterajoitukset. Tarastin selvitysten pohjalta TEM asetti ryhmän perkaamaan rajoituksia. Ryhmässä on mukana sekä virkamiehiä että poliitikkoja.
Tuulivoimarakentamisessa kaivattaisiin nyt  hyviä esimerkkejä, onnistuneita ratkaisuja, joissa hakemukset eivät ole jääneet kiertämään valitusasteissa. Niitäkin maasta löytyy.
Tuoreimman esimerkin kuulin Lapista, Kemijärveltä..Siellä kotimainen tuulivoimayrittäjä on ottanut käyttöön uuden toimintamallin, jossa aivan aluksi tuulivoimapuiston sijoituspaikalle hankitaan  sosiaalinen hyväksyntä alueen asukkailta ja muilta toimijoilta. Tuulimyllyjen käyttöön vuokratusta maa-alueesta maanomistaja saa korvauksia, teiden ja johtoalueiden alle jäävästä maasta lisäkorvauksia. Lisäksi tuulivoimayhtiö on ilmoittanut olevansa valmis maksamaan vaikutusalueella oleville kylille kehittämisrahaa. Malli on kopioitu Ruotsista.

torstai 11. lokakuuta 2012

Onko tulviin varautuminen ajan tasalla?


Rajut syystulvat ovat koetelleet asukkaita Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Satoja koteja on kastunut. Pelkästään Etelä-Pohjanmaalla yli 10 000 hehtaaria peltoja jäi tulvan alle, Satakunnassakin puhutaan tuhansista.

Poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvauksia hoidetaan vielä tänä ja ensi vuonna valtion budjettivaroin. Korvausmomenttia hallinnoi maa- ja metsätalousministeriö. Vuoden 2014 alusta edellytetään, että suomalaiset ovat varautuneet tulviin ottamalla vakuutuksen.

Kulunut syksy ja loppukesä ovat olleet lähes koko maassa poikkeuksellisen sateisia. Järvet ovat monin paikoin piripinnassa vettä. Tulva voi yllättää vielä.

Tämän syksyn tulvia luonnehditaan poikkeuksellisiksi. Niihin ei ole voinut ennakolta varautua. Näin varmasti on. Valitettavasti näyttää myös siltä, että poikkeukselliset sääolosuhteet tuntuvat olevan yleistymässä. Ilmastomuutos ja sen aiheuttama sateisuuden lisääntyminen pohjoisella pallonpuoliskolla, pohjoisten napajäiden sulaminen, maan käsittelymenetelmien muuttuminen, eroosio, metsäojitukset, monia syitä on mainittu. Vastauksen osannevat esittää alan asiantuntijat.

Selvää on, että meidän pitää pystyä paremmin varautumaan tuhotulviin. Ympäristöministeriön johdolla laadituissa ja valtioneuvoston hyväksymissä vesihoidon toimeenpanosuunnitelmissa tulvasuojelu on tärkeällä sijalla. Tulvariskien arviointityötä ELY-keskukset ja maakuntaliitot tekevät alueillaan yhdessä. Valtion säännöstelylupien päivittäminen on alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten vastuulla..

Viime päivien tulvauutisten jälkeen jää kysymään, ovatko vanhat säännöstelyluvat ajan tasalla ja tulisiko niitä arvioida uudestaan nykytietämyksen valossa. Esimerkiksi suurin osa rannikon tämän päivän  tulva-alueesta on aluetta, jossa valtio on merkittävästi säännöstellyt  järviä mm. viljelysten suojelemiseksi.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

LUONNONARVOT JA YMPÄRISTÖNSUOJELULAKI


Hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti ympäristöministeriössä on viime kuukausina selvitetty ympäristönsuojelulain uudistamisen yhteydessä, miten luonnon arvot voitaisiin ottaa huomion ympäristönsuojelulain mukaisia lupia käsiteltäessä. Selkeää säännöstä luonnon arvojen huomioon ottamisesta ympäristönsuojelulaissa ei tähän mennessä ole ollut.
Ympäristönsuojelulain uudistamista ohjaa ryhmä, jossa ovat edustettuina niin keskeiset ministeriöt kuin etujärjestöt. Uudistuksen valmistelu on ollut avointa, aineistot kaikkien nähtävillä ympäristöministeriön nettisivuilla. Keskustelu hanketta ohjaavassa ryhmässä on ollut vilkasta, kärkevääkin, sillä luonnon arvojen huomioon ottaminen ympäristönsuojelulaissa on monelle työhön osallistuvalle periaatteellinen kysymys; olipa sitten puolesta tai vastaan.
Sinänsä luonnon arvojen huomioon ottaminen ympäristön käyttöä tai muuttamista koskevissa luvissa ei ole erityisen uusi asia. Vesilakiin on vanhastaan sisältynyt säännös, joka estää vesitalousluvan myöntämisen, jos hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa. 1980-luvulta oleva maa-aineslaki kieltää kauniin maisemakuvan turmelemisen. Viime vuonna voimaan tullut uusi kaivoslaki puolestaan määrää, ettei lupaa kaivostoimintaan voida myöntää, jos hankkeesta aiheutuu huomattavia vahingollisia vaikutuksia ympäristölle, vaikka luvan edellytykset muutoin täyttyisivät.
Luonnon arvoista on keskusteltu lähes yksinomaan turvetuotantoa koskevien ympäristönsuojelulupien yhteydessä.  Tämä johtuu siitä, että hallitukset ovat jo vuosia linjanneet, ettei luonnontilaltaan arvokkaita soita saisi enää joutua turvetuotantoon, kun vähemmän arvokkaitakin on riittävästi. Käytännössä luonnontilaltaan arvokkaita soita luvitetaan edelleen turpeen ottoa varten. Kansalaisten valitukset turveasioissa ovat puolestaan ruuhkauttaneet oikeuslaitosta. Nykyinen tilanne ei ole sen enempää turveteollisuuden, lupaviranomaisten  kuin kansalaistenkaan  kannalta hyvä.