Ympäristönsuojelulaki ja heijastuksia Amerikan maalta

Kävin katsomassa lauantaina Helsingin dokumenttielokuvafestivaalien (DocPoint) yhteydessä näytetyn amerikkalaisen Josh Foxin elokuvan ”Gasland”, joka kertoo USA:n liuskekaasutuotannosta. Elokuvassa kuvataan, kuinka Fox yrittää saada kaasuteollisuuden edustajilta haastattelun. Hän ei saa yhtään yhtiön edustajaa kameran eteen. Sen sijaan elokuvassa puhuvat tavalliset ihmiset New Yorkin osavaltiosta Uuteen Meksikoon, itärannikolta länsirannikolle. Ja mistä he puhuvat? Vedestä, joka jota ei voi juoda, vedestä joka on niin saastunut, että se hanasta laskettaessa syttyy palamaan, kotimaisemasta, joka on hävinnyt, yhtiöistä, jotka eivät keskustele tavallisten ihmisten kanssa, ympäristöviranomaisista, jotka sanovat kaiken olen kunnossa, politiikoista, jotka antoivat kaasuteollisuudelle poikkeusluvan olla noudattamatta voimassa olevan ympäristölainsäädännön määräyksiä. Myös elokuvan tekijä itse on asianosainen. Kaasuteollisuus haluaa ostaa hänen kotinsa ja porata pihamaahan reikiä.

Yhdysvalloilla on kova tarve parantaa energiaomavaraisuutta. Siksi liuskekaasu on Amarikan politiikoille iso juttu. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaasuyhtiöt ovat poranneet USA:n maaperälle lähes 500 000 reikää. Elokuvasta tuli vakuuttuneeksi, että kaikkien reikien vaikutuksia ihmisiin ja luontoon tuskin oli mietitty.

Elokuva pani väistämättä ajattelemaan täällä kotona menossa olevaa kaivosbuumia. Uusia kaivoksia on avattu ja runsaasti hankkeita on vireillä. Ne sijoittuvat pääasiassa Itä- Ja Pohjois-Suomeen. Paikalliset ihmiset ovat kohdanneet kaivosten aiheuttamia ympäristöongelmia siinä laajuudessa, johon Suomessa teollisen toiminnanosalta ei enää vuosikymmeniin ole totuttu. Meidänhän piti olla ympäristöteknologian ja kestävän kaivostalouden mallimaa.

Parannettavaa on niin toiminnanharjoittajien kuin täällä viranomaisten puolella. Ympäristöhallinnon vastuulla on ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristösuojelulupia koskeva lainsäädäntö, työvoima- ja elinkeinoministeriön kaivoslaki ja kemikaalien valvonta.

Ympäristöministeriössä on parhaillaan viimeisteltävänä ympäristönsuojelulain laaja osauudistus. Hallituksen esitys on määrä antaa eduskunnalle vielä tämän kevään aikana. Muutosehdotuksia on hyvä talven aikana vielä katsoa huolellisesti läpi ja miettiä, lisäävätkö ne kansalaisten luottamusta siihen, että ympäristönsuojelulaki osaa vastata muun muassa  kaivostoiminnan mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin.

Miksi Suomenlahti- vuosi 2014?

Suomi, Venäjä ja Viro ovat tehneet kolmikantaista Suomenlahtea koskevaa yhteistyötä jo yli 15 vuotta. Ensimmäinen Suomenlahti-teemavuosi pidettiin vuonna 1996. Nyt valmistellaan Suomenlahti 2014- teemavuotta. Asialla ovat Viron, Suomen ja Venäjän ympäristöministeriöt. 

Vuonna 1996 tapahtumissa pääpaino oli Suomenlahden tilan määrittelyllä ja kustannustehokkaiden päästövähennysten aikaansaamiselle. Tänä päivänä meriympäristöön kohdistuu erilaisia uhkia kuten ilmastomuutos, rehevöityminen, saastuminen ja lisääntyvään meriliikenteeseen liittyvät riskit sekä kalakantojen heikkeneminen ja vieraslajien runsastuminen. Kaikesta tästä on seurauksena luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Uhat ja niiden edellyttämät torjuntatoimet vaativat päättäjien, tutkijoiden ja muun yhteiskunnan nykyistä aktiivisempaa vuorovaikutusta ja erityisesti vahvaa sitoutumista Itämeren suojeluun.

Tarvittavan tutkimustiedon keräämiseen Suomenlahti-vuosi 2014 tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollista kolmen maan yhteisvoimin tutkia ja analysoida Suomenlahden ekologista tilaa varsin yksityiskohtaisesti. Käytössä on kolmen maan parhaat asiantuntijat, modernit tutkimusmenetelmät ja yhteinen suunnitelma, miten asia tehdään. Tuoreen ja luotettavan tutkimustiedon hankkiminen ei ainakaan ole haitaksi, kun Helsingin suojelukomissiossa, EU:ssa  ja muissa kansainvälisissä ja kansallisissa pöydissä seurataan, mitä Itämeren suojelussa on saatu aikaan ja mitä vielä tarvittaisiin. Ehkä siten vältyttäisiin sellaisilta yllätyksiltä, mitä viime talven aikana Venäjällä sijaitsevan Luga-joen päästöjen osalta koettiin.

Suomenlahti-vuoden yhteistyöhön on jo nyt sitoutunut joukko tutkimuslaitoksia ja kaupunkeja, Suomesta mm. Helsinki, Kotka ja Turku, sekä muita sidosryhmiä kaikissa kolmessa maassa. 

Suomenlahden kolmikanta-yhteistyö on aikaisemmin keskittynyt lähinnä tutkimuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Tutkijoille on järjestetty seminaareja ja seminaareista on tehty julkaisuja. Nyt Suomenlahti-2014 vuosi tuo valtiolliset päättäjät ja myös kaupungit, yksityisen sektorin sekä ympäristöjärjestöjen ja ympäristökouluttajien väen mukaan. Suomessa eri toimijoiden linkiksi on perustettu kansalaisvaltuuskunta, jota johtaa entinen pääministeri Matti Vanhanen. Suomenlahti-vuoden suojelijana meillä toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vaikuttaa siltä, että Suomenlahti-vuoden merkeissä valtioiden edustajat tapaavat korkealla tasolla. Jo nyt puhutaan Suomenlahti-julistuksesta.

Osallistuin lokakuussa Helsingissä pidettyyn Suomenlahti-vuoden tutkijatapaamiseen. Paikalla oli runsaat 200 tiedemiestä ja –naista Suomesta, Virosta ja Venäjältä. Tunnelma oli avoin ja mutkaton, kun samanhenkiset alan ammattilaiset keskustelivat kollegiaalisessa hengessä. Runsas pari viikkoa sitten pääsin purjehtimaan tutkimusalus Arandalla, jonne oli kokoontunut laivallinen  Suomenlahti-vuoden toimijoita ja yhteistyökumppaneita. Siellä kuultiin, mitä suunnitelmia Matti Vanhasella on kansalaisvaltuuskunnan suhteen.

Mihin Suomenlahti- teemavuotta oikeasti tarvitaan? Tiedämme, että paljon toimia Itämeren tilan parantamiseksi on tehty, mutta paljon pitäisi saada vielä aikaan. Siksi tarvitaan Suomenlahti-vuoden kaltaista toimintaa, jotta suojelutoimien toteuttamisessa päästäisiin nopeasti eteenpäin.

Metropoliselvityksiä

Tänään ministeri Henna Virkkuselle ja Krista Kiurulle välimietintönsä jättäneet kuusi metropolialueen selvityshenkilöä ehdottavat alueen hallinnon rakenteiden kehittämistä kolmen vaihtoehtoisen mallin pohjalta. Asia esiteltiin aamulla  metropoliasian neuvottelukunnassa, jossa istuvat kaikki alueen kuntien johtajat sekä elinkeinoelämän ja aluehallinnon edustajat. Kaupunkien johdoissa metropolikaava tuntui nauttivan yleistä kannatusta.

Kaikissa kolmessa mallissa ehdotetaan metropolikaavaa, jolla pääkaupunkiseudut kunnat jatkossa päättäisivät yhteisesti asumisesta, liikenteen asioista, palveluiden järjestämisestä ja maankäytöstä. Kohtuuhintaisten asuntojen puute on pääkaupunkiseudun jatkuvasti paheneva ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii entistä tiiviimpää ja sitoutuneempaa yhteistyötä. Kohtuuhintaisten asuntojen puute on este työvoiman saannille ja alueen kasvutavoitteiden toteutumiselle. Metropolikaava toisi pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta.

Selvityshenkilöillä on runsas kuukausi aikaa hioa loppuraporttiaan, jonka jälkeen ehdotus lähtee lausuntokierrokselle. Toivottavasti ehdotukset myös johtavat käytännön toimiin. Päätös on metropolialueen kuntien käsissä.