Kuljetusalan lakosta ja vähän muustakin

Minkähänlainen hiilijalanjälki syntyy eilen alkaneesta kuljetusalan lakosta. Tätä aprikoin, kun aamulla liityin Länsiväylällä Helsinkiin päin kiittävien satojen autojen letkaan päästäkseni töihin.

Ympäristöministeriö on ekovirasto, eikä ekovirastoon tulla omalla autolla töihin. Tänä aamuna minun niin kuin monen muunkin espoolaisen oli järjestettävä työmatkansa itse.

Tosin valtiosihteeri Raimo Sailaksella oli tähänkin asiaan oma kommentti, kun maanantaina kansliapäällikkökokouksessa todettiin, ettei lakko ole syy olla tulematta töihin. Sailas muisteli 1956 y leislakkoa, jolloin myöskään liikenne ei toiminut. Valtiovarainministeriön silloinen

kansliapäällikkö Viljo Hakulinen hiihti joka päivä Järvenpäästä töihin Senaatintorille valtioneuvoston linnaan.

Toivottavasti AKT:n lakkoon löytyy sopu ja voidaan palata normaalioloihin.

Eilispäivänä pääkaupungin ja Espoon talojen katoilla oltiin edelleen tiiviisti lumitöissä. Tällaisia lumiurakoita ei ole pääkaupunkiseudulla nähty aikoihin ja tuntuu siltä, että lumisuuteen ei siten myös olla totuttu. Kun asuntoministeri kehottaa kiinteistönomistajia huolehtimaan siitä, että katoille ei kerry liikaa lunta, ministeriä moititaan lehtien yleisönosastopalstoilla hätäilystä ja vääristä neuvoista.

Pitkään Lapissa asuneena totuin siihen, että hyvissä ajoin keskitalvella paikallinen ympäristökeskus alkoi varoittelemaan katoille kertyneistä lumikuormista ja kehotti kiinteistönomistajia tarkistamaan kiinteistönsä katon lumitilanteen ja ryhtymään tarvittaessa toimiin. Paikallisten viranomaisten ohjeita kuunnellaan ja niiden mukaan kiinteistönomistajat myös toimivat. Jokaiselle on selvää, että katolla kiikkuminen on vaarallista hommaa ja jos siihen ei pysty, kannattaa pyytää ammattimiehen apua.