UTOPIAAKO?

Liikenneministeri Merja Kyllönen osoitti, että hänellä on sana hallussaan leimaamalla muutama päivä sitten ”ympäri Pohjois-Suomea suunnitellut ratahankkeet Jäämerelle ja Venäjälle utopiaksi ja rahoituspohjaltaan osin hallusinaatioksi”.

Olisi toivonut, että liikenneministeriön virkamiehet olisivat vähän paremmin evästäneet uuden ministerin pohjoisen ratasuunnitelmista. Totta on, että pohjoisessa on maakuntaliittojen ja muiden toimijoiden voimin suunniteltu aivan liian monta linjausta. Se antaa koko asiasta sekavan kuvan. Tässä mielessä ministerin puhe oli ymmärrettävääkin tekstiä.

Jäämerellä ja sen rannoilla on merkittävää taloudellista toimintaa. Sieltä otetaan öljyä, kaasua ja mineraaleja. Luonnonvarojen hyödyntämisen vauhti näyttää vain kiihtyvän. Myös Pohjois-Suomessa on jo pitkään eletty malmibuumia. Uudet kaivokset tarvitsevat uusia liikenneyhteyksiä sekä maan sisällä että rajojen yli.

Olennaista on tajuta, että ilmastomuutoksen myötä Koillisväylä, Jäämeren reitti Euroopasta Aasiaan on avautumassa nopeammin kuin arvataankin. Asiantuntijat ennustavat, että merireitti olisi jäätön jo muutaman vuoden sisällä. Koillisväylän avautumisen varalle tehdään jo nyt suunnitelmia niin Venäjällä, Kiinassa kuin muualla maailmalla .

Olisi tärkeää, että valtioneuvostolla on visio, mitä Suomi tavoittelee, kun entisestä periferiasta, pohjoisesta tuleekin taloudellisen toimeliaisuuden ja samalla myös liikenteen painopistealue. Nyt olisi strategisten suunnitelmien laatimisen aika. Jäämeren liikennevirrat eivät ole enää pitkiin aikoihin olleet utopiaa, vaan ennen pitkää toteutuva vaihtoehto. Suomi on arktisten alueiden mahdollisuuksien hyödyntäjä tai pysyttelee niiden ulkopuolella. Valinta on Suomen ikioma.