torstai 8. elokuuta 2013

Kalateiden rakentaminen pitäisi saada liikkeelle


Suomen arvokkaimmat vaelluskalajoet tuhottiin sotien jälkeen tapahtuneella taitamattomalla voimatalousrakentamisella. Vaikka kalateitä osattiin jo tuolloin rakentaa ja hyviä esimerkkejä niistä oli saatavilla niin Atlantin toiselta puolelta kuin lähinaapurista Norjasta, kalateitä ei Suomeen rakennettu. Kalateiden asemasta voimayhtiöille määrättiin tuomioistuinten päätöksillä velvoitteita istuttaa kalapoikasia rakennettuihin vesistöihin. Kun Kemijoen erittäin mittavat velvoiteistutukset alkoivat, valtion kalatalousviranomaiset olivat ennen muuta kiinnostuneita siitä, miten entisten lohijokien suille kerääntyvä istutuskala saadaan nopeasti pyydettyä pois. Padotuilla jokialueilla istutuskalat eivät pysyneet. Näiden tilalle esimerkiksi Kemijoella on istutettu kirjolohta, jonka pyynti houkuttelee vapaa-ajan kalastajia vesille.

Maailmalla kalateitä osataan rakentaa entistä paremmin. Myös meillä toimeenpannut kalatiet kuten Merikosken kalatie Oulujoen suussa ja Isohaaran kalatie Keminmaalla ovat osoittaneet, että lohi pääsee nousemaan, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

Pari vuotta sitten valtioneuvosto hyväksyi kalatiestrategian. Siinä tavoitteena on, että vaelluskalojen palauttamiseen ryhdytään ja kalateiden rakentamisessa lähdetään liikkeelle. Myös Itämeren kalatutkijat ovat jo vuosia vedonneet päättäjiin, että Itämeren uhanalaisen villilohen tulevaisuuden turvaksi nousujokia tarvittaisiin Suomen enemmän kuin nykyiset luonnontilassa olevat Tornion-, Simo- ja Kiiminkijoet.
Maakuntaliitot ovat tehneet hienoa työtä yhteistyössä alueen kuntien, kalatalousyhteisöjen ja voimayhtiöiden kanssa kalatiesuunnitelmien aikaansaamiseksi.

Valtiolta ja Euroopan unionilta on toivottu pientä siemenrahaa kalatierakentamisen vauhdittamiseksi. Rahan saaminen on kuitenkin tiukassa.

Vastuu kalateiden rakentamisen rahoittamisesta kuuluu luonnollisesti vahingon aiheuttajille, voimayhtiöille.  Yhtiöiden puolella kalateiden rakentamiseen on suhtauduttu periaatteessa myönteisesti, kunhan rakentaminen ei vähennä vesivoimasta tulevaa tuottoa. Voimassa oleva vesilaki lähtee siitä, että kalojen istutusvelvoite voidaan muuttaa kalatievelvoitteeksi. Muuttaminen edellyttää asian käsittelyä lupaviranomaisessa eli AVI:ssa.  Vesivoimasta tulevaa hyötyä ei kuitenkaan saa vähentää.

Vesilainsäädäntö Suomessa on vanhastaan ollut  rakentamislaki, jossa säädellään, kuka saa rakentaa ja millä ehdoilla vai saako rakentaa ollenkaan. Jos vesilainsäädäntöä uudistettaisiin nyt, lainsäätäjä tuskin enää tyytyisi laatimaan pelkästään pelisääntöjä rakentamishankkeiden intressivertailulle, vaan asettaisi tavoitteeksi  vesien ekologisesti hyvän tilan säilyttäminen ja vesistöön kohdistuvien toimien arvioiminen tästä näkökulmasta.

3 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, Kiitos Hannele.

    Toimivat kalaportaat tarvitsevat tarpeellisen virtauman toimiakseen ja houkutellakseen lohikaloja (taimen, lohi, vaellussiika jne) portaaseen. Parhaiten toimivat luonnonmukaiset uomat joihin olisi hyvä varata 10% vesimäärä joen sen hetkisestä virtaumasta. Eikä valtion tule korvata ohijuoksutettavaa vettä voimayhtiöille missään tapauksessa. Ovat yhtiöt sentään aiheuttaneet sellaiset ympäristöhaitat kalakantojen, jokiluonnon totaalisella muokkauksella sekä säännöstelyaltaiden teolla joiden eliöstö ja kalakannan rakenne on täysin poikkeava luonnon tilaisesta.

    Täytyy myös muistaa kalaportaita tehtäessä, että alas vaeltavien smolttien selviytyminen täytyy turvata erinlaisilla rakenteellisilla järjestelyillä ja ohjureilla. Ei riitä että kala pääsee nousemaan kutualueille, vaan niiden poikastenkin täytyy päästä mereen/järveen syönnökselle siten etteivät ne silppuunnu voimalaitosten turbiineihin ja kalaportaan hyöty valuu hukkaan...

    Kaikessa oikeastaan on kyse rahasta ja halusta. Osaamista ja tietotaitoa löytyy, mutta löytyykö halua rakentaa kunnon järjestelmät.

    JP

    VastaaPoista
  2. Hieno ajatus, mutta pienet ajatusvirheet ovat nuo, että voimatuotannolle ei saa aiheuttaa haittaa ja kalanistutus velvoite muutettaisiin kalatie velvoitteeksi.

    Kohtuullinen haitta olisi yhtiölle samanalainen eli yhtiöverus Suomessa. Jos yhteisövero on luokkaa 25% niin vesivoimaloille samanalainen 24% ekologinen ohivirtaama ei ole kohtuuton haitta. Jos Kemijoen alaosan voimalat rakennettaisiin 20% ekologisella ohivirtaamalla, joka johdettaisiin kalateiden ja luonnonmukaisten ohitusuomien kautta, niin vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden vaellukset saataisin vesipuitedirektiivin mukaan turvattua ja vedet hyvään ekologiseen tilaan kuten Suomi on sitoutunut EU:ssa.

    Tällöin, kun 20% ohivirtaamaa ja kalatiet ja ohitusuomat on voiayhtiöiden toimesta rakennettu, voidaan istutus velvoitetta alentaa voimaloittain sillä määrällä, mikä ohitusvirtama on, tässä tapauksessa 20%:lla.

    Johdonmuksesti tämä on sellainen, että kun 100% ohivirtaamaa on toteutettu, eli pato purettu ja uoma entisöity, ei istutusvelvoitetta enää tarvita, eli velvoitteesta voidaan luopua.

    Haitan aiheuttaja maksaa - periaate on hyväksytty kaikkialla muualla, paitsi vesilaissa, joka on Lapin kannalta kirjoitettu perustuslain ja ihmisten tasapuolisen kohtelun vastaisesti siten, että pienvedet on suojeltu muualla paitsi Lapissa. Se on eduskunnan tahto siis pitää Lapin pienvedet huonossa ekologisessa tilassa, eikä toteuttaa vesipuitedirektiiviä Lapin alueella, koska se on varattu metsätalouden viemäreiksi ja Kemijoki Oy:n monopolialueeksi, jossa luonnon tilaa parantavia toimia ei sallita. Ja jännää on se että YM on tämän takana...

    Kyse on halusta ja tahdosta mutta eihän Suomessa halua riitä vesien tilan parantamiseksi niin kauan kuin MMM ylivalta ja toiminta valtiona EUn ulkopuolella jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia Hannele kirjoituksestasi Kemijoen puolesta, kalatiestrategia sen sijaan on Yli-Kemin kalastusalueen osalta torso, koska energiateollisuus ry käytti viime metreillä veto oikeuttaan ja vaati että Yli-Kemiä tarkastellaan vasta sitten kun nähdään Vaelluskalojen nousevan kalateitä pitkin Ounasjokeen. Tämä on jälleen kerran murheellinen päätös Itä-Lapin osalta mutta ihanaa Kemijoki Oy:n ja Rovaniemen osalta.
    Sillä surullisen kuuluisaa Vuotosta voidaan ajaa edelleen huolimatta Kho:n päätöksen lopullisuudesta. Kiristämällä itä-lapin kuntia tulvadirektiivin turvin. Ounasjoki on vapaa ja suojeltu lailla, mutta Yli-Kemin valtavaa luonnontilaista, puhdasta poikastuotanto aluetta uhkaa täydellinen tuho kalakannoissa vaikka teemme kuinka töitä Yli-Kemin kantaa olevan taimenen säilyttämiseksi, sillä täältä virtaa patojen alapuoliseen vesistöön vuosittain vaellusikäiset taimenet, eivätkä koskaan palaa.
    Kemijoen vaelluskalakannat ahneet vesivoimayhtiöt ja MMM:n spponsoroimat rannikkokalastajat tappoivat jo sukupuuttoon.
    Samoin suuntaamalla lohien istutukset mereen rannikkokalastajien ja hylkeiden iloksi jokiyhtiö varmistaa ettei nousuhalukkaita vaelluskaloja ole olemassakaan.
    Yli-Kemille istutettu, tai luonnollisesti syntynyt lohen smoltti saisi turvallisen alkutaipaleen, leimaantuminen olisi varmaa ja nousuhalukkuus, mutta jokiyhtiö joutuisi tekemään ohjurit patoaltaaseen jottei poikaset joutuisi turbiineihin ja allashaukien kitaan.

    VastaaPoista