Pohjoisen
Jäämeren merijää sulaa vauhdilla. Amerikkalaisen tutkimuslaitoksen NSIDC:n (National Snow
and Ice Data Center) mukaan elokuussa pohjoisen napa-alueen merijään
keskimääräinen laajuus oli vuonna 1979 alkaneen satelliittimittaushistorian
toiseksi pienin. Vain vuonna 2007 jään pinta-ala oli elokuussa pienempi kuin
nyt. Jos merijään pinta-alaa verrataan vuosien 1979-2000 keskiarvoon, ollaan jo
kolmanneksen viime vuosisadan lukujen alapuolella. .
Tällä
napajäiden sulamisvauhdilla pohjoinen meritie muuttuu jäättömäksi niin, että pohjoinen
meritie Euroopasta Aasiaan saattaa varsin pian avautua kauppamerenkululle.
Teollisuutta ja varustamoja asia kiinnostaa suuresti, sillä Koillisväylä
lyhentäisi laivamatkan Euroopan ja Aasian välillä jopa kolmanneksella.
Arktisen
meriliikenteen lisääntymiseen liittyy kuitenkin myös suuria riskejä.
Öljyonnettomuus voi tuhota arktisen luonnon vuosikymmeniksi. Pääosin Siperian rannikkoa myötäilevältä
Koillisväylältä puuttuu vielä lähes kaikki kaupallisen merenkulun tarvitsemat
palvelut kuten sää- ja navigointipalvelut, öljyonnettomuuksien torjuntaan tarvittavat
alukset ja laitteet. Haasteena on myös Venäjä, miten siellä oikeasti
suhtaudutaan Koillisväylän avaamiseen kansainväliselle kaupalliselle
liikenteelle. Selvää on, että suomalaisilla on runsaasti alan osaamista ja hyviä käytäntöjä , jotka on hankittu Itämeren
liikenteestä, samoin öljytorjuntavalmiuksien kehittämisestä ja jäänmurtajien
rakentamisesta.
Arktisen
alueen nopeat muutokset edellyttävät kaikilta arktisten maiden hallituksilta ja
alueelle suuntaavilta yrityksiltä kykyä toiminnan riskien arvioimiseen ja
hallintaan. Tänään Rovaniemellä kokoontuva valtiosihteeri Olli-Pekka Heinosen
johtama Arktinen neuvottelukunta pohtii, millaisia käytännön tavoitteita
Suomella arktisen yhteistyön suhteen on.
Valtioneuvoston kansliassa ajatellaan, että pari vuotta sitten laaditun
arktisen strategian päivittäminen ei riitä. Tarvitaan selkeät linjaukset, mitä
Suomi arktisessa yhteistyössä
tavoittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti