Susia ja salametsästystä

Eilen Rovaniemellä järjestetyssä erävalvontaseminaarissa  maa- ja metsätalousministeriön edustaja sanoi susikannan pienenemisen johtuvan salametsästyksestä. Samassa tilaisuudessa puhunut Helsingin yliopiston Ruralia instituutin tutkija puolestaan totesi , että maaseudun asukkaat on jätetty yksin ja ihmiset ovat turhautuneet, kun yhteiskunta ei ratkaise petokysymystä.

Seminaarissa perättiin salametsästyksen torjumiseksi lisää voimavaroja valvontaan. Pari vuotta sitten eduskunta tiukensi suurpetoja laittomasti saalistavien rangaistuksia lisäämällä rikoslakiin törkeän metsästysrikoksen tekomuodon.  Valvonnan osalta tilanne ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Ennen poliisilla oli eräpoliiseja, jotka olivat erikoistuneet mm. metsästysrikosten tutkintaan. Poliisihallinnon organisaatiomuutoksissa eräpoliisit ovat jääneet historiaan vakanssien viimeisten haltijoiden jäätyä eläkkeelle.

Muutama vuosi sitten rajamiehille lisättiin poliisivaltuuksia. Perusteluna oli silloin, että rajamiehiä vielä löytyi syrjäseuduilta, kun poliisit olivat siirtyneet suuremmille paikkakunnille. Nyt rajavartiossakin väkeä siirretään kaakkoisrajan valvontaan ja erämaapisteitä suljetaan vauhdilla. Metsähallituksella on vielä erätarkastajia. Kaikkiaan heitä on 11  toimintakenttänään valtion maa- ja vesialueet.  Eri viranomaisten olisi hyvä yhteisesti pohtia,. mitä valvonnan tehostamiseksi olisi tehtävissä. Nykyisten säästöjen ja leikkausten aikana asian ratkaiseminen on epäilemättä hankalaa.

Salametsästys pilaa koko metsästäjäkunnan mainetta. Suurin osa maamme metsästäjistä on lakia kunnioittavaa väkeä, joka ei salapyyntiä hyväksy.

Vielä suurempi kysymys on, miten Suomi pystyy uskottavasti huolehtimaan petopolitiikastaan, johon se on EU:n jäsenmaana sitoutunut. Hallitusohjelmassa maa- ja metsätalousministeriölle ja ympäristöministeriölle petopolitiikan osalta annettu tehtäviä: Ensinnäkin ”Suomen suurpetopolitiikan  onnistumisesta on laadittava kokonaisarvio”. Tämän lisäksi” suurpetokannat on varmistettava kestävälle tasolle ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuustarpeet sekä luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen.” Näitä linjauksia nyt tarvittaisiin.

.