Syrjäseltä painavia ehdotuksia

Pari päivää sitten asuntoministeri Krista Kiurulle  ehdotuksensa jättäneen selvitysmies Olavi Syrjäsen päätelmät siitä, mitä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edistämiseksi voitaisiin valtion osalta tehdä enemmän ovat kiinnostavia ja tärkeitä.

Aluksi Syrjänen puntaroi, mihin valtion omasta virastosta, Asumisen ja rakentamisen kehittämiskeskuksesta ( ARA) on ollut ja ei ole ollut. Lopuksi hän linjaa muutamia laajempia asuntopoliittisia tavoitteita.

Syrjäsen mielestä ARA:n tulisi keskittyä olennaiseen; metropolialueen ja suurten kaupunkiseutujen asuntotilanteen parantamiseen. ARA:n olisi valvottava tehokkaammin olemassa olevan ARA:n asuntokannan käyttöä ja kehittämistä niin, että omakustannusperiaate ja asumismenojen kohtuullisuus toteutuvat. Syrjänen ehdottaa, että ARA:n ohjauksen muuttamista niin, että vuokra-asuntojen kohtuullisuus varmistetaan. Syrjänen vauhdittaisi ARA:n vuokra-asuntojen rakentamista perustamalla uuden yleishyödyllisen yhteisön, johon valtio tulisi mukaan.

Syrjäsen ARA:aa koskevia ehdotuksia on luettu ympäristöministeriössä huolella. Jatkotyö on tarkoitus tehdä yhteistyössä ARA:n henkilöstön kanssa.

ARAlla on keskeinen rooli hallituksen asuntopolitiikan toteuttajana. Siksi roolia ja merkitystä on vahvistettava.

Syrjäsen toive saada valtio vahvemmin mukaan yleishyödyllisten rakennuttajien joukkoon on tervetullut ehdotus tilanteessa, jossa yleishyödyllinen rakentaminen ei näytä perinteisiä rakennuttajia kiinnostavan ollenkaan. Jatkotyö tässä asiassa jää ministeri Kiurulle ja hallitukselle.

Myös elinkeinoelämää luulisi kiinnostava, mistä saadaan kohtuuhintaisia asuntoja mm. niille kymmenille tuhansille uusille työihmisille, jotka muuttavat pääkaupunkiseudulle lähi vuosina.

Ydintoimintoja miettimään

Valtionvarainministeriö järjesti pari päivää sitten seminaarin, jonka annettiin ohjeet ministeriöille, miten hallitusohjelmassa päätetty ja kaikkia ministeriöitä ja niiden alaista hallintoa koskeva vaikuttavuus- ja tuloksellisuustyö tehdään.

Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusprojektia (VATU) johtaa ministeri Jutta Urpilaisen poliittinen valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori. Tarkoituksena on, että jokaisessa ministeriössä tehtäisiin arvio, mitkä ovat ministeriön ydintehtäviä ja mitä voidaan jättää tekemättä.

Tehtävien karsintaa  ulkoistamalla ja rakenteita saneeraamalla on toki tehty valtiolla jo pitkään. Nyt valtiovarainministeriö haluaa, että ministeriöiden ehdotukset ovat yhdenmukaisia tai ainakin laadittu samanlaiselle lomakkeelle.

Valtion henkilöstön piirissä tuntuu olevan varsin yksituumainen käsitys siitä, että tehtävät eivät ole vähentyneet siinä tahdissa kuin henkilöstö vuonna 2005 alkanutta ja vuoteen 2015 jatkuvan tuottavuusohjelma a toimeenpantaessa. Tehtäviä on jouduttu jakamaan jäljelle jääville virkamiehille ja – naisille, mikä on merkinnyt työtahdin kiristymistä. Tällaiselta tilanne tuntuu myös täällä ympäristöministeriössä. YM:n toimintaan vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädännön ja muiden toimeksiantojen hulppea määrä. EU:lla on vielä tapana määrätä kireät aikataulut omien ohjelmiensa ja direktiiviensä toimeenpanolle. Laiminlyöjiä uhataan sakoilla. Tehtäviä on pyritty asettamaan tärkeysjärjestykseen sekä ministeriössä että ELY:jen ympäristövastuualueilla. Työmäärä ei kuitenkaan merkittävästi ole vähentynyt.

Nyt on valtiovarainministeriössä keksitty VATU-ohjelmaan määrällinen tavoite, jonka nähtävästi arvellaan pakottavan kaikki miettimään, mitä tehtäviä on jätettävä tekemättä. VM:n hallinnonkehittäjät edellyttävät, että jokaisessa ministeriössä mietitään, mitä tehtäviä voidaan tehdä sitten, kun ministeriön pääluokan menoista on leikattu 10 prosenttia. Valtiosihteeri Santamäki-Vuori puhui mielikuvaharjoituksesta, kun seminaarissa 10 prosentin leikkauksesta tuli kysymyksiä. Mielikuva tai ei: tämäkin asia on selvitettävä. Tällä valtion velkaantumisvauhdilla taitaa muutenkin olla  tulevina vuosina luvassa pelkkiä leikkauksia.

EIKÖ KOLLAJA-KESKUSTELULLE TULE IKINÄ PISTETTÄ?

Viikon vaihteessa Pudasjärvelle Kipinän kylään päättynyt Iijoki-soutu oli järjestyksessä kolmaskymmenes. Helteisessä säässä Kipinän kosken rannalle kerääntynyt soutuväki, kaikkiaan lähtijöitä oli olut noin 200,  piti pienen juhla kolmikymmentävuotisen koskisodan kunniaksi. Soutajien joukossa oli muutama jokivartinen, joka oli ollut kaikissa Iijoen souduissa mukana alusta lähtien. Nuorimmat soutajat eivät olleet vielä syntyneetkään, kun soututapahtuma alkoi.

Iijoki-soutu sai alkunsa, kun voimayhtiö Pohjolan Voima ilmoitti aikovansa rakentaa Iijoen keski- ja yläosat palvelemaan sähköntuotantoa. Paikallinen väestö nousi vastustamaan rakentamista: syntyi kansanliike, joka nopeasti sai tukea ympäri maata. Iijoen keskiosat ja latvat suojeltiin vuonna 1987 voimaan tulleessa koskensuojelulailla.

Lain piti panna piste Iijoen rakentamishaaveille. Toisin kuittenkin on käynyt. Iijokeen Kipinän kylän kohdalle suunniteltu Kollajan allas nousi uudestaan esille viime vaalikaudella, kun voimayhtiö aloitti rakentamishankkeen valmistelun teettämällä  ympäristövaikutusten arvioinnin.

Pohjois-Pohjanmaan ELY  ei kuitenkaan lämmennyt YVA-selvitykselle. Se katsoi, että selvitys oli Naturan kanssa ristiriidassa. Yhtiö ei tästä lannistunut, vaan ryhtyi laatimaan uutta YVA:aa. Vuosi sitten muodostetussa Kataisen hallituksen ohjelmassa kuitenkin todetaan, ettei koskiensuojelulakia muuteta, mikä käytännössä tarkoittaa, ettei Kollajan hanke etene mihinkään.

Jokivarressa ei ole tyydytty siihen, että soudusta on tullut alueen merkittävä matkailutapahtuma. Siellä tehty erittäin paljon työtä vaelluskalan palauttamiseksi Iijokeen. Lohen ylisiirroilla on tutkittu, pystyykö lohi elämään ja kutemaan joessa. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Tässä on ollut apuna se, että Iijoen alkuperäistä ,lohikantaa on onnistuttu säilyttämään viljelylaitoksilla. Jokivarren kunnat, voimayhtiö ja eri viranomaistahot ovat sopineet kalateiden rakentamisesta Iijokeen. Kalastusmatkailun kehittämisen kannalta Iijoessa on paljon mahdollisuuksia. Tämä edellyttää tietenkin, että koko Itämeren lohenkalastus saadaan kestävälle tasolle.

Iijoen kulttuurimaiseman hyväksi on tehty tehdään innolla paljon työtä, mutta perustellusti jokivarren väki kyseli viikon loppuna, eikö Kollaja-keskustelulle tule ikinä pistettä.

Riitta Rainio ryhtyy selvittämään

Valtiovarainministeriön johdolla laaditaan parhaillaan selontekoa valtion aluehallintouudistuksen ns. ALKU-hankkeen onnistumisesta. Tämän työn yhteydessä on noussut esille ajatus, voitaisiinko ympäristöhallinnon voimavaroja vahvistaa yhdistämällä ELY:jen ja AVI:ien ympäristötehtäviä.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta asetti puolestaan aivan äskettäin selvitysmiehen, Rauno Saaren arvioimaan ELY-keskusten tehtäviä ja roolia. Taustana tässä työssä on ELY-keskusten voimakkaasti vähenevät toimintamenot.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut kehittämään valtion aluehallintoa nykyrakenteen ja määrän pohjalta. Hallitusohjelma sisältää myös kirjauksen ympäristöhallinnon resurssien turvaamisesta.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi myös, että ympäristöministeriö asettaa oman selvityshenkilön erikseen selvittämään, olisiko ympäristöhallinnonresurssien ja toiminnan laadun kannalta tarpeellista yhdistää ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristötehtävät samaan organisaatioon.

Selvitystyön vastaanottanut ympäristöministeriön entinen hallintojohtaja Riitta Rainio sai tänään ministeri Ville Niinistöltä tehtäväkseen selvittää eri vaihtoehtoja, miten ympäristöhallinnon tuloksellinen työ ja voimavarat voidaan parhaiten turvata. Selvityksensä pohjalta hän tulee esittämään omat suosituksensa. Ympäristöhallintoa koskeva selvitystyö tullaan  tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa selvitysmies Saaren kanssa.

Täällä ympäristöministeriössä näemme Rauno Saaren ja myös Riitta Rainion työn äärimmäisen tärkeänä. Aluehallinto on lakien ja ministeriön päätösten toimeenpanija ja kansalaisille lähin linkki ministeriöiden päätöksentekoon. Aluehallinnon voimavaroista on viime kuukausien aikana käyty vilkasta keskustelua. Toivomme, että selvitystyö auttaa vahvistamaan aluehallinnon toimintaedellytyksiä ja erityisesti täällä meillä, että alueellinen ympäristöhalllinto kykenee mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä.

Kampradia kuulemassa

Pääsin torstaina istumaan itsenäni parempaan seuraan, kun IKEA:n miljardööri Ingvar Kamprad osallistui Barents-konferenssiin Torniossa. Kamprad on ollut Barentsin yhteistyön kommisetä siitä asti, kun IKEA avasi maailman pohjoisimman myymälänsä Haaparannassa. Kamprad puhui konferenssissa nuorille ja jakoi Barentsin yrittäjäpalkinnon.

Ja mitä tämä 86-vuotias veteraaniyrittäjä puhui nuorille, joita oli paikalla Ruotsin, Norjan, Suomen ja Venäjän pohjoisilta alueilta?. Heitä oli tullut Tornioon yliopistoista, ammattikouluista ja yrityksistä. Nuoret kertoivat, millaisena he näkevät pohjoisen tulevaisuuden. He sanoivat, ettei  riitä juhlapuheitten iskulauseet nuorista, joiden ontulevaisuus. Tulevaisuutta tehdään tässä ja nyt. Nuoret kaipasivat aikuisilta tekoja, konkretiaa, mitä ollaan valmiita tekemään niin, että nuoret voivat käydä kouluja ja saada työtä kotiseudulta..

Kamprad sanoi nuorille, että on tärkeää tehdä työtä ryhmässä, antaa ja saada palautetta ja tukea, mutta jokainen vastaa viime kädessä itse tekemisistään. Kamrad kertoi myös itsellään olleen tapana  siitä lähtien , kun  hän 17 vuotiaana ryhtyi yrittäjäksi, että hän joka päivä illalla miettii, mitä hän olisi voinut tehdä sen päivänä aikana toisin, paremmin.

Barentsin – Norjan, Suomen ja Ruotsin pohjoisosien ja Luoteis-Venäjän  tulevaisuutta pohdittiin kaksipäiväisessä konferenssissa niin elinkeinojen, ihmisten kuin luonnon näkökulmasta teemalla, millainen on pohjoisen kestävä kehitys. Keskustelua käytiin erittäin sopivaan aikaan, kun pohjoinen on otsikoissa rikkaiden luonnonvarojen aarreaittana ja kun kysytään, kenen ehdoilla luonnonvarojen hyödyntäminen tapahtuu.