TÖISEVÄ HAJAJÄTEASETUS

Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen selkeyttäminen niin, että asiakaskin, maaseudulla asuva kiinteistön omistaja, ymmärtää, mitä hänen tulisi tehdä, on osoittautunut odotettua töisevämmäksi tehtäväksi.

Viime kesänä ministeri Paula Lehtomäki kutsui emeritus kansliapäällikkö Lauri Tarastin selvitysmiehenä laatimaan ehdotuksen, miten hajajätevesiasetukseen liittyvät täytäntöönpano-ongelmat tulisi ratkaista. Tarasti jätti ehdotuksensa joulun alla.

Selvitysmies lähti ehdotuksissaan siitä, ettei asetuksen tavoitetta muuteta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että haja-asutusalueilla asuvien kiinteistön omistajien on uudistettava viemäröintijärjestelmänsä vastaamaan asetuksen vaatimuksia. Tarastin mielestä kiinteistönomistajille oli järjestettävä henkilökohtaista neuvontaa ja yli 70-vuotiaat piti vapauttaa asetuksen velvoitteista.

Tarastin ehdotusten pohjalta ympäristöministeriössä laadittiin täytäntöönpanoasetusehdotus, joka on ollut lausuntokierroksilla. Lausuntopalautteen perusteella osa lausunnonantajista toivoo yhä, että koko asetus kumottaisiin, osa toivoo selkokielisiä ohjeita, miten kiinteistön pitää jätevesiasiansa käytännössä hoitaa, osa toivoo laajempia poikkeusmahdollisuuksia kohtuuttomissa tapauksissa, osa lausunnonantajista on jokseenkin tyytyväinen asetukseen ja katsoo sen tuovan maaseudun kiinteistöt jätevesien osalta nykyaikaan ja vastustaa asetuksen vesittämistä. Valtiovarainministeriö puolestaan näyttää punakynää toiveille saada rahoitusta kiinteistökohtaisen neuvonnan hoitamiseen. Oikeusministeriössä pelätään perustuslaillisia ongelmia, jos ikäihmiset saavat vapautuksen asetuksen velvoitteista.

Lähi päivinä ministeriössä linjataan, mikä polku valitaan. Voin kyllä syvään huokaista ja sanoa, että helpompaa olisi, jos aikanaan olisi tehty kerralla kunnolla.

Vähemmälläkö vähemmän?

ELY:jen uudet ylijohtajat kokoontuivat muutama päivä sitten Lapissa. Paikalla olleet viisitoista johtajaa vakuuttivat työn alkaneen uusissa virastoissa hyvin ja hyvässä hengessä.Meiltä ohjaavien ministeriöiden kansliapäälliköiltä pyydetyt puheenvuorot kertovat mitalin toisen puolen: rahat kaikissa ELY-virastoissa ovat tiukilla. Kukin ministeriön edustaja sai vuorollaan kertoa, mitä hallinnonalan tehtäviä voitaisiin karsia.

Oikeasti ELY-päivillä puhuttiin kuitenkin enemmän erikoistumisesta ja työnjaosta Elyjen välillä, vähemmän tehtävien vähentämisestä . Paljon pohdittiin myös ulkoistamisen mahdollisuuksia.

Kevään aikana myös täällä ympäristöministeriössä mietimme yhdessä oman aluehallinnon edustajien kanssa, mitä saamme yhä vähenevät rahat riittämään siihen, että kaikki välttämätön tulee tehdyksi.

PEKKARISEN ILTALYPSY AUTTAA, MUTTA VAIN HETKEKSI

Pistäytyminen uusissa ELY-keskuksissa saa kävijän vakuuttumaan, että uusissa virastoissa työt sujuvat ja henki on hyvä.

Aluehallintouudistus vietiin vauhdilla päätökseen. Uudistuksella lakkautettiin alueelliset ympäristökeskukset, tiepiirit, työvoima- ja elinkeinokeskukset, työsuojelupiirit ja lääninhallitukset. Aluehallintovirastojen henkilöstöä toimii kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla maata. Tarkoituksena on kuitenkin, että kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen virastojen väki työskentelisi ministereiden määräämissä päätoimipaikoissa ja toimipaikoissa. Työpaikkojen siirrot Kuopiosta Mikkeliin tai vaikkapa Vaasasta Seinäjoelle eivät tietenkään ole helppoja asioita. Mietitäänpä vain, kuinka kiivasta keskustelua Lääkelaitoksen siirto Helsingistä Kuopioon taannoin herätti. Toisaalta valtion aluehallinnosta lähtee lähi vuosina runsaasti eläkkeelle virkamiehiä, mikä antaa liikkumavaraa henkilöstösuunnitelmien laatimiselle. Jos liikkumavaraa ylipäänsä sitten jatkossa on.

Taloudellisesti valtion uusi aluehallinto aloittaa nimittäin erittäin niukasti resurssoituna. Ministeriöt siirsivät kyllä sovitulla tavalla oman aluehallintonsa voimavarat uusille virastoille, mutta uudistus on tuonut matkassaan muutamia odottamattomia yllätyksiä.

Suurin pääsärky työnsä aloittaneilla ELY-keskuksilla tuntuu olevan palvelukeskus, jolta ELYt ostavat palkanmaksun ja taloushallinnon palvelunsa. Nämä palvelut hoidetaan valtion talous- ja henkilöstöhallinnon Palkeen Mikkelin n palvelukeskuksessa, mutta. ELYjen hallintoyksiköihin näyttää kuitenkin pääosin jääneen se henkilöstö, joka aikaisemmin hoiti näitä tehtäviä. Palvelukeskuksen tuottamat palvelut ovat monta kertaa kalliimpia kuin mitä niistä on aikaisemmin totuttu maksamaan. Vielä ELYissä moititaan palveluiden tasoa. Siellä sanotaan, että uusi palvelukeskus vei hallinnon ja taloushallinnon palvelut 1970-luvulle.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen aloitteesta ELY-keskusten tämän vuoden taloudellinen tilanne saatiin siedettävälle tasolle, kun saatiin lisärahoitusta palvelukeskuksen toimien rahoittamiseksi. Ensi vuoden osalta tilanne näyttää tällä hetkellä hyvin huolestuttavalta, ellei lisärahoitusta saada.

Kuljetusalan lakosta ja vähän muustakin

Minkähänlainen hiilijalanjälki syntyy eilen alkaneesta kuljetusalan lakosta. Tätä aprikoin, kun aamulla liityin Länsiväylällä Helsinkiin päin kiittävien satojen autojen letkaan päästäkseni töihin.

Ympäristöministeriö on ekovirasto, eikä ekovirastoon tulla omalla autolla töihin. Tänä aamuna minun niin kuin monen muunkin espoolaisen oli järjestettävä työmatkansa itse.

Tosin valtiosihteeri Raimo Sailaksella oli tähänkin asiaan oma kommentti, kun maanantaina kansliapäällikkökokouksessa todettiin, ettei lakko ole syy olla tulematta töihin. Sailas muisteli 1956 y leislakkoa, jolloin myöskään liikenne ei toiminut. Valtiovarainministeriön silloinen

kansliapäällikkö Viljo Hakulinen hiihti joka päivä Järvenpäästä töihin Senaatintorille valtioneuvoston linnaan.

Toivottavasti AKT:n lakkoon löytyy sopu ja voidaan palata normaalioloihin.

Eilispäivänä pääkaupungin ja Espoon talojen katoilla oltiin edelleen tiiviisti lumitöissä. Tällaisia lumiurakoita ei ole pääkaupunkiseudulla nähty aikoihin ja tuntuu siltä, että lumisuuteen ei siten myös olla totuttu. Kun asuntoministeri kehottaa kiinteistönomistajia huolehtimaan siitä, että katoille ei kerry liikaa lunta, ministeriä moititaan lehtien yleisönosastopalstoilla hätäilystä ja vääristä neuvoista.

Pitkään Lapissa asuneena totuin siihen, että hyvissä ajoin keskitalvella paikallinen ympäristökeskus alkoi varoittelemaan katoille kertyneistä lumikuormista ja kehotti kiinteistönomistajia tarkistamaan kiinteistönsä katon lumitilanteen ja ryhtymään tarvittaessa toimiin. Paikallisten viranomaisten ohjeita kuunnellaan ja niiden mukaan kiinteistönomistajat myös toimivat. Jokaiselle on selvää, että katolla kiikkuminen on vaarallista hommaa ja jos siihen ei pysty, kannattaa pyytää ammattimiehen apua.

Talvivaara

Talvivaaran kaivosyhtiö on ilmoittanut suunnittelevansa kaivostoiminnan sivutuotteena saatavan uraanin talteenottoa ja hyödyntämistä. Yhtiö valmistelee parhaillaan talteenottoprosessille tarvittavia lupahakemuksia ja jatkaa selvityksiä uraanin hyödyntämiseksi.

Uraani on suunniteltu otettavaksi talteen päätuotteiden liuotusprosessista teknisesti yksinkertaisella ja turvallisella uuttomenetelmällä. Uuttoprosessissa syntyvä uraanioksidi pakattaisii n ilmatiiviisiin teräsastioihin ja kuljetettaisiin valvottuun jatkojalostukseen. Suomessa uraanin jatkojalostusta ei ole. Yhtiön mukaan Talvivaaran tuottaman uraanin määrä riittäisi tekemään Suomesta uraanin suhteen lähers omavaraisen. Uraanin talteenoton arvioidaan antavan työtä suoranaisesti 20 henkilölle ja välillisesti 50:lle.

Voiko kaivosyhtiö laajentaa toimintaansa olemassa olevien lupien pohjalta myös uraanin talteenottoon? Tähän kysymykseen voimassa oleva laki vastaa kielteisesti. Ydinenergialain mukaan kaivosyhtiö tarvitsee aina oman luvan uraanikaivostoimintaan. Luvan myöntävä viranomainen on valtioneuvosto ja asian valmistelee työvoima- ja elinkeinoministeriö. Päätöstä valmisteltaessa on kuultava kaikkia, joiden etua ja oikeutta asiaa saaattaa koskea.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan uraanin louhinta, rikastaminen ja käsitteleminen edellyttää ympäristövaikutusten arviointia. Tästä syystä myös YVA-menettelyn soveltaminen tulee harkittavaksi.

Talvivaaran kaivoksen osalta on aikoinaan ympäristövaikutukset arvioitu. Itselläni ei ole tietoa siitä, miten uraaniasiaa on aikoinaan YVA:ssa arvioitu. Se lienee selvää, että uraania ei alun perin ollut tarkoitus hyödyntää.

Hannele Pokka

TULVASUOJELUA EKOALTAILLA

Moneen kertaan kuopattu Vuotoksen allas on kokenut taas muodonmuutoksen, kun viime viikon lopulla Rovaniemelle Lapin liitolle luovutettiin konsulttivoimin tehty selvitys Kemihaaran altaan kalataloudellisista vaikutuksista. Nyt Kemijoen latvoille Vuotoksen alueelle suunnitellaan allasta, joka palvelisi paitsi energiantuotantoa, myös tulvasuojelua. Ajatuksena on, että kun tulvavedet varastoidaan Kemijoen latvoille, alapuolinen vesistö säästyy tulvavahingoilta, joiden ennakoidaan ilmastomuutoksen vuoksi lisääntyvän. Suunnitteilla on siis monikäyttöallas, joka tuottaisi sähköä ja suojelisi tulvilta.

Lapin liiton aktiivisuus allasasiassa on ollut odotettua ja toimeliaisuus varmasti lisääntyy seuraavien eduskuntavaalien lähetessä.

Ajankohtaiseksi asian tekee maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva tulvasuojelulaki, jolla on tarkoitus tehostaa tulvariskeihin varautumista. Lakiesitystä on valmisteltu hyvässä yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kanssa.

Tulvasuojelusuunnitelmien toteuttaminen vaatii tulevina vuosina lisää voimavaroja sekä kunnilta että valtiolta. Tulvasuojelun tehostamista pidetään tärkeänä, sillä epätyypilliset sääolosuhteet näyttävät lisääntyvän. Eri puolilla maata on viime vuosien aikana koettu kesä- ja talvitulvia tavanomaisten kevättulvien ohella.

Hallituksen esitysluonnoksessa kaavaillaan, että vastuu tulvasuojelusuunnitelmien laatimisesta olisi alueellisilla ELY-keskuksilla, jotka ovat vuoden alusta lähtien olleet alueellisten ympäristöosaajien kotipesiä. Työ tehtäisiin yhteistyössä maakunnallisten liittojen kanssa. Tämä ei riitä lappilaisille. Maakuntaliiton väki on ahkerasti lobbaillut Helsingissä ministereitä vaatimuksenaan että tulvasuojeluasioiden hoito pitää antaa maakunnallisille liitoille. Lapissa haluttaneen varmistaa, ettei suunniteltu Kemihaaran allas kaadu ympäristövirkamiesten vastustukseen.

UUSI VESILAKI EI MAHDOLLISTA VUOTOKSEN RAKENTAMISTA

Pitkään valmisteilla ollut vesilain uudistaminen sitten viimein lähti eduskuntaan. Julkisuudessa on jo ehditty spekuloida, mitä uusi laki sallii ja mitä ei.

Uusi vesilaki tuo vesilupien käsittelyn nykyaikaan. Juttujen käsittelyaikojen uskotaan myös lyhenevän, kun kankeita menettelyjä lyhennetään.

Ympäristöasioiden painoarvo ei ainakaan heikkene uuden lain myötä. Vesirakentamishanke, joka suuresti heikentää vesistön luonnonarvoja ja paikkakunnan elinoloja voidaan entiseen tapaan hylätä. Ehdoton luvanmyöntämiseste vesilaissa säilyy. Luvan myöntämisestä tai sen epäämisestä päättää tuomioistuin.

Uutta on lakiin otettu pykälä, joka antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden pyytää valtioneuvoston lausunto sen käsittelyssä olevan vesihankkeen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Tällaisessakin tapauksessa lopullinen päätös on tuomioistuimella. Valtioneuvoston kannanotto ei vesituomioistuimen päätösvaltaa sido.

Vuotosta ei uudenkaan vesilain perusteella voitane rakentaa.

Varmaa lienee kuitenkin, että vesirakentamisen kannattajat saavat uudesta lainsäädännöstä puhtia. Tähän kannustaa ennen muuta se, että vesivoimalla on kasvava merkitys säätöenergiana tuulivoiman ja ydinvoiman ohessa. Tulevaisuudessa voimayhtiöt epäilemättä tulevat esittelemään suunnitelmiaan siitä, miten vesivoimalla voidaan tuottaa sähköä ympäristönäkökohdat huomioon ottavalla tavalla. Suurin osa Suomen jäljellä olevasta rakentamiskelpoisesta vesivoimasta on kuitenkin suojeltu myös koskiensuojelulailla. Uusi vesilaki ei yksistään avaa portteja vesivoiman lisärakentamiselle.