Tuulivoimarakentaminen tarvitsee tukea ja työntöä

Hallituksen energiapoliittisena tavoitteena on, että Suomessa on vuonna 2020 tuulivoimantuotantoa noin 6 terawattituntia. Tämä tarkoittaa, että seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomeen pitää rakentaa noin 700 uutta tuulivoimalaa. Viime vaalikaudella hallitus sopi mittavasta tukipaketista uusiutuvalle energialle. Tuulivoima sai tästä tukipaketista merkittävän osuuden.

Tuulivoima on päästötöntä ja uusiutuvaa energiaa, joten se on energian tuotantomuotona mitä kannatettavinta. Periaatteellisella tasolla tuulivoima onkin hyvin suosittua lähes kaikkien tahojen keskuudessa. Niin yksittäisten kansalaisten arvomaailmassa kuin yritystenkin imagossa tuulivoimalla tuotettu sähkö on parasta mahdollista energiaa. Käytännössä tilanne kuitenkin usein muuttuu, kun puhe siirtyy tuulivoimaloiden konkreettiseen sijaintiin. Maisema- ja meluhaitat huolestuttavat kansalaisia siinä määrin, että tuulivoimalle on löytynyt äänekkäitäkin vastustajia. Kriittisiä puheen vuoroja on tullut myös ilmailuviranomaisilta, puolustusvoimilta ja liike- sekä raideliikenteestä vastaavilta.

Ympäristöministeriössä hallituksen tavoite tuulivoimatuotannon moninkertaistamisesta on otettu vakavasti. Viime vaalikaudella eduskunta hyväksyi maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen, jolla tuulivoiman kaavoitusta helpotettiin. Tämän lisäksi eduskunta myönsi talousarvion yhteydessä rahaa käytettäväksi maakuntaliitoille ja kunnille tuulivoimarakentamiseen tarvittavien ympäristöselvitysten laatimisen vauhdittamiseen. Selvityksiä onkin valmistunut kiitettävän ripeästi. Merialueille on hyväksytty mittavia tuulivoimapuistomaakuntakaavoja, muitta tällä hetkellä rakentamisen painopiste on syöttötariffijärjestelmän vuoksi maalla.

Oikeusvaltiossa kansalaisilla on oikeus valittaa viranomaisten päätöksistä. Tuulivoimarakentajien kannattaisikin pyrkiä hälventämään suomalaisten tuulimyllyjä kohtaan tuntemia ennakkoluuloja hyvällä tiedotuskampanjalla.

Tärkeää olisi myös, että energia-asioista vastaava työvoima- ja elinkeinoministeriö kutsuisi eri valtion viranomaiset kuten ilmailu-, puolustus ja liikenneviranomaiset saman pöydän ääreen, jotta tuulivoimarakentamisen eteen näiden tahojen nostamia uusia esteitä voitaisiin, jos mahdollista madaltaa. Ympäristöhallinnon ja TEM:n välillä tuulivoimarakentamisesta keskustellaan säännöllisesti.

Tuulivoimarakentamisen kehittäminen tarvitsee sekä työntöä että tukea.

Lohipolitiikkaa eduskunnassa

Lappilaiset järjestivät eilen eduskunnassa lohiseminaarin, joka keräsi runsaasti kansanedustajia. Ajankohta aiheen käsittelylle on mitä otollisin: Euroopan unionin kalastusministerit päättävät tänään ja huomenna pidettävässä kokouksessa Itämeren kalastuskiinitöistä. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on jo usean vuoden ajan suosittanut lohenkalastuksen tuntuvaa rajoittamista Itämeressä, koska Itämeren lohikannat voivat todella huonosti. Nyt EU:n komissio on ensimmäisen kerran ottanut tutkijoiden kannanoton vakavasti ja esittää kalastuskiintiöiden leikkaamista. Esillä on myös Puolan villiksi paisunut lohen salakalastus.

Komissio on myös valmistellut Itämeren lohiasetuksen, jolla säädeltäisiin kalastusta sekä meressä että tärkeimmissä kutujoissa kuten Tornionjoessa Suomen vesialueilla. Ehdotus on parhaillaan jäsenmaissa lausunnossa.

Ympäristöministeriössä ollaan iloisia EU:n ryhdistäytymisestä lohiasiassa. Itämeri on kaikista suojelutoimenpiteistä huolimatta ekosysteemiltään sairas meri. Ympäristöministeriössä äskettäin valmistuneessa Suomen eliölajien uhanalaisuusarviossa Itämeren meritaimen arvioitiin äärimmäisen uhanalaiseksi ja lohikannat vaarantuneiksi.

Tarvitaan nopeasti sekä kansallisia että EU:n toimia lohen ja taimenen pelastamiseksi.

Kaivosten ympäristöteknologia kangertelee

Kaivostoiminnasta on nopeasti tullut Suomen uusi, laajeneva toimiala. Kaivosyhtiöitä toimii Suomessa kymmenittäin. Uusia kaivoksia on avattu ja tullaan avaamaan lähi vuosina, erityisesti Pohjois-Suomeen. Kaivosalan ympäristöosaamisesta voisi tulla Suomen uusi bränd, joka antaisi työtä myös maamme rajojen ulkopuolella.

Kaivostuotannon uuden teknologian kehittämisessä Suomessa ollaan oltu eteviä. Sen sijaan miettimisen aihetta antaa, miksi alan ympäristöteknologia kangertelee. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun seuraa Sotkamossa olevan Talvivaaran kaivoksen ympärillä käytyä keskustelua.

YLE uutisoi eilen, että Talvivaaran kaivosyhtiö hakee päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan..

Kaivoksen toimintaa valvova Kainuun ELY-keskus vaatii kesällä yhtiölle lähettämässään kirjeessä kaivosyhtiötä laittamaan jätevesiasiansa kuntoon. Tämä tapahtui sen jälkeen kun oli ilmennyt, että kaivoksen alapuolisten vesistöjen vettä ei voinut käyttää juoma- eikä saunavetenä veden korkean mangaani-, sulfaatti ja natriumpitoisuuden vuoksi. Talvivaaraa kehotettiin uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhalla selvittämään syyt kuormituksen kasvuun ja ryhtymään toimenpiteisiin sen vähentämiseksi. Toimenpiteet kokonaisuutena ja prosessivesien kierrätyksen lisääminen tulee saada valmiiksi ympäristölupahakemusten mukaisesti lokakuun puoliväliin mennessä.

Alkuperäisessä luvassa kaivoksesta ei oletettu aiheutuvan sellaisia päästöjä mangaanin ja sulfaatin osalta kuin viime kesänä selvisi. Nyt kaivosyhtiö hakee lupaa jatkaa ympäristöä pilaavaa toimintaansa ja lupaa laittaa asiansa päästöjen osalta kuntoon vuoden 2014 loppuun mennessä. Näyttääkin vahvasti siltä, että tavallisen kainuulaiset ovat joutuneet keskeneräisen tekniikan maksumiehiksi.

Samanaikaisesti yhtiöllä on vireillä työ ja elinkeinoministeriössä hakemus kaivostoiminnan mittavasta laajentamisesta Sotkamossa. Ympäristöluvat ratkaistaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa.

Budjettiesitys leikkaa tuntuvasti korjausavustuksia

Ympäristöhallinto kuuluu ensi vuoden valtion tulo- ja menoarviossa suuriin menettäjiin, sillä sen rahoitusosuus budjetissa supistuu kymmenillä miljoonilla. Ympäristöministeriön pääluokan menot ovat tähän saakka olleet vain noin 0,6 prosenttia budjetin loppusummasta. Nyt osuus putoaa alle puolen prosentin.. Vaikka luonnonsuojelualueiden ostotoimintaan ja Itämeren suojeluun osoitetaan rahaa, loppusumma on vahvasti miinusmerkkinen, sillä budjettiesitys kurittaa asuntoministerin tonttia todella kovalla kädellä.

Esityksellä leikataan kerta heitolla rakennusten korjaustoimintaan tarkoitettuja avustuksia 35 miljoonalla eurolla valtiovarainministeriön alun perin ehdottaman 25 miljoonaan euron asemasta. Ministeriö käytännössä menettää mahdollisuutensa tukea "porkkanarahoilla" rakennusten energiatehokkuutta parantavia korjauksia tai yksityisten pientalojen lämmitysremontteja, kun muutetaan öljylämmitys maalämpöön tai uusiutuvalle energialle.

Edellinen hallitus osoitti ns. "risupaketin" osana asuntoministerille 30 miljoonan euron määrärahan rakennusten lämmitystaparemontteihin. Rahalla on ollut kysyntää ja se on vauhdittanut energiasäästäviä ratkaisuja kotitalouksissa.

Rakennuksiin menee noin 30 prosenttia Suomessa käytettävästä energiasta. Eniten energiaa kuluttavat lämmitys, lämmin vesi, ilmanvaihto ja valaistua. Rakennusten lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonepäästöistä 30 prosentttia. Rakentamista sekä rakennuksia koskevilla toimenpiteillä on tähän saakka nähty olevan suuri merkitys kansallisissa ilmastotalkoissa. Myös tavalliset suomalaiset ovat pitäneet asiaa tärkeänä, koska lämmityslaskun pienentäminen tuo suoraan säästöjä kotitalouksille.

Budjettiesityksen perusteella energiasäästöhankkeiden toimeenpano olemassa olevassa rakennuskannassa viivästyy tai saattaa pysähtyä kokonaan. Hallituksen on joka tapauksessa poliittisen tahtonsa ilmaissut. Se tarkoittaa, että nyt Suomessa julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeintä. Energiatehokkuus saa edetä hitaammin.

Hallituksen budjettiesitys antaa lisää rahaa luonnonsuojelulle

Hallituksen budjettiesitys valmistui eilen. Budjetineduskuntakäsittely alkaa lokakuun alkupuolella. Ympäristöministeriölle hallituksen budjettiesitys antaa lisää rahaa luonnonsuojelulle, Itämeriasioiden rahoitukseen sekä vihreäntalouden kehittämishankkeisiin. Budjetti leikkaa rakennusten korjaus- ja energiatehokkuusavustuksia sekä vähentää rakennusperinnön hoitoon tarkoitettuja määrärahoja. Valtion tukemaa asuntotuotantoa puolestaan lisätään.

Tuliko ympäristöministeriön pääluokalle lisää rahaa vai supistuuko hallinnonalan budjetti, kun ynnätään ympäristö- ja asuntoministerin tontit? Äkkiseltään luulisi, että budjetti on nollasummapeliä ympäristöhallinnolle, kun ympäristöministerinluonnonsuojelurahat kasvavat ja asuntoministerin korjausrakentamisen vähenevät. Loppupeleissä kuitenkin myös ympäristöhallinnon määrärahat vähenevät, sillä jo hallitusohjelmassa ja ministereidenbudjettiriihessä säästöt vähentävät ministeriön toimintarahoja. Ensi vuonna myös ympäristöministeriön toimintaa joudutaan sopeuttamaan niin henkilöstönkuin toiminnan osalta supistuviin kehyksiin.