LEIMAKIRVES

Kööpenhaminan kokous päättyi sekavissa tunnelmissa. Valtionpäämiehet hyväksyivät kannanoton, jonka käytännön merkitys nähdään lähi aikoina. Pakko tunnustaa, että epäusko YK:n kykyyn hoitaa ilmastoneuvotteluja valtasi mielen. Olisiko sittenkin paremmin, että ilmastosopimuksia tehtäisiin jatkossa pienempinä palasina? Jos esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina pääsisivät sopimukseen päästöjen leikkauksista, ratkaisulla olisi todellista vaikutusta hiilipäästöihin. Ovathan nämä kaksi maata maapallon suurimmat päästöjen aiheuttajat. EU samoin kuin monet muutkin maat ovat sitoutuneet omiin kansallisiin päästövähennyksiin. Tällä tiellä mennään joka tapauksessa eteenpäin.

Myönteistä oli, että ilmastomuutoksen pysäyttämistä ei kokouksessa kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Maapallolla ollaan ilmastouskossa, mutta ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi konkreettiset toimet, joihin kaikki sitoutuvat, ovat tiukassa.

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen kiiri viestejä eduskunnan budjettikäsittelystä. Kansanedustaja Antti Rantakangas kunnostautui ympäristöministeriön pääluokan käsittelyssä moittimalla taas ministeriötämme. Nyt olemme hänen mielestään taistolaisten linnakke.

Me ympäristöministeriöläiset emme paheksu viherpiipertäjä-nimitystä, mutta vanhanaikaisten puolueleimakirveiden heitteleminen on väärin.

Oltuani runsaan vuoden ympäristöministeriössä hommissa, voin omasta puolestani sanoa, etten ole koskaan kysynyt ministeriön virkamiehiltä, onko heillä jonkun puolueen jäsenkirja vai ei, enkä tule kysymään. Minusta on tärkeintä, että virkamies osaa hommansa.

Toivottelen hyvää ja rauhallista joulua, jonka aion viettää tutuissa maisemissa Kemijokivarressa Lapissa.