Maailman napa ja muita mietteitä

Biodiversiteettivuosi on alkanut. Suomen kannalta vuodessa ei ole paljon juhlimista, sillä luonnon monimuotoisuus on meilläkin ehtyvä luonnonvara.

Merkittävimmät syyt luonnon köyhtymiseen meillä ovat intensiivinen metsien käyttö, maatalouden muutokset, etenkin perinneympäristöjen eli niittyjen laidunnuksen loppuminen, soiden ojitukset sekä vesistöjen muokkaaminen ja rehevöityminen. Suomen eliölajistosta yli 1500 lajia on arvioitu uhanalaisiksi ja Suomen luontotyypeistä merkittävä määrä on uhanalaistunut.

Luonnon monimuotoisuus hupenee myös koko maapallolla. Luonnon köyhtymisellä on vakavat taloudelliset seuraukset. Asiantuntija-arvioiden mukaan luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää globaalia bruttokansantuotetta vuoteen 2050 mennessä jopa 7 % vuodessa.

Biodiversiteettiteemavuoden tavoitteena on muun muassa lisätä tietoa luonnon monimuotoisuuden tilasta ja kehityksestä sekä ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden merkityksestä meille ihmisille köyhyyden torjunnassa, puhtaan veden saannin, ravinnon tuotannon sekä terveellisen ja turvallisen elinympäristön turvaamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden, kuten vaikkapa sademetsien säilymisellä on myös erittäin merkityksellinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tietenkin luonnolla on myös oma itseisarvonsa.

Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi täällä ympäristöhallinnossa keskitymme tänä vuonna toteuttamaan METSOa, Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmaa. Myös Selkämeren kansallispuiston toteuttaminen etenee viime joulukuussa tehdyn periaatepäätöksen pohjalta.

Kansainväliset ilmastoneuvottelutkin jatkuvat. Euroopan unionissa ja täällä meillä valmistaudutaan alkavaan neuvottelukierrokseen.

Totta puhuen Kööpenhaminan kokous palautti kyllä meidät Euroopan Unionin jäsenet maan pinnalle. Euroopan unioni ei tosiaankaan ole maailman napa. Se voi olla ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä, mutta ei se taho, joka saa muut tekemään päätöksiä. Kun maailmalla odotetaan, mitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ollaan oikeasti valmiita tekemään, katseet kääntyvät Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja muihin nopeasti kehittyviin kehitysmaihin sekä Yhdysvaltoihin. Mahtimaat tulevat nyt muualta kuin Euroopasta.