LUONNONTILAISTEN SOIDEN KOHTALO PUHUTTAA

Suostrategiassa päädyttiin esittämään uuden ohjelman laatimista luontoarvoiltaan arvokkaiden soiden kartoittamiseksi ja suojelemiseksi. Ehdotus on sinänsä arvokas ja kunnianhimoinen, mutta ohittaa kansalaisilta tulevan kovenevan kritiikin luonnontilaisten soiden häviämisestä ja toisaalta keskustelun turvetuotannon ympäristövaikutuksista. Uuden suojeluohjelman laatiminen kun vie joka tapauksessa aina oman aikansa. Suostrategia katsoo tulevaisuuteen, kun taas mökkirantojensa tilasta huolestuneet kansalaiset haluaisivat ratkaisuja tässä ja nyt.

Arvokkaiden soiden määrä väistämättä jatkuvasti Suomessa vähenee, sillä aluehallintovirastojen ympäristölupamenettelyssä on vireillä ja tulee koko ajan vireille kymmenittäin uusia hakemuksia soiden ottamiseksi turvatuotantoon. Osa hakemusten kohteena olevista soista on luontoarvoiltaan erittäin hienoja kohteita.

Valtioneuvosto linjasi jo kaksi vuotta sitten hyväksyessään valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, ettei luonnontilaisia soita tulisi enää varata turvetuotantoon, koska ojitettujakin soita on runsaasti tarjolla. Alueidenkäyttötavoitteet ovat kunta- ja maakuntatason kaavoituksen ohjeena ja ne vaikuttavat ajan myötä, kun uusia kaavoja laaditaan. Alueidenkäyttötavoitteissakin katsotaan pitkälle tulevaisuuteen.

Ympäristöministeriössä on pyritty aikaan saamaan myös nopeita ratkaisuja. Tästä syystä turvetuottajien kanssa on viime aikoina neuvoteltu. Tavoitteena on, että yritykset vapaaehtoisesti vaihtaisivat jo luvituksen piirissä olevia arvokkaita suokohteita valtion tarjoamiin muihin, turvetuotantoon sopiviin kohteisiin. Ministeri Paula Lehtomäki on ollut asiassa aktiivinen ja turvetuottajienkin puolella on lämmetty ajatukselle. Vapaaehtoinen tie on käytännössä ainoa mahdollinen, mikäli halutaan, että turveyhtiöt peruvat tekemiään lupahakemuksia tai vaihtavat omistamiaan soita johonkin toiseen kohteeseen.

Ympäristöministeriössä on parhaillaan menossa myös sekä ympäristönsuojelulain että luonnonsuojelulain uudistamistarpeiden kartoitus. Tässä yhteydessä arvioidaan, miten voimassa oleva lainsäädännön keinoin arvokkaita suokohteita voidaan säilyttää luonnontilaisina sekä lainsäädännön mahdolliset uudistamistarpeet.