Kaivoskonferenssissa Rovaniemellä

Harvoin olen kuullut niin yhdensuuntaisia puheenvuoroja kaivoksista ja niiden ympäristövaikutuksista kuin täällä Rovaniemellä eilen 23.4. alkaneessa Barents-konferenssissa. Paikalla on pari sataa hallinnon, yritysten ja tutkimuslaitosten edustajaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä sekä Kanadasta.

On kuultu, että kaivokset ovat erilaisia samoin kuin niiden ympäristövaikutukset. On todistettu, että kaivos muuttaa ympäristöä ja ekosysteemejä peruuttamattomasti. Kaikkia kaivostoiminnan aiheuttamia vaurioita ympäristöön ei pystytä kokonaan poistamaan, mutta parhaalla käytettävissä olevassa teknologialla haitalliset ympäristövaikutukset voidaan minimoida. Haitat ympäristölle usein myös jatkuvat vielä kaivostoiminnan loputtua. Tähänkin pitäisi osata varautua.

Kaivosyhtiöiltä on toivottu avoimuutta kaikessa toiminnassaan. Niiden vastuulla on hankkeiden suunnittelu mahdollisimman hyvin ja parhaalla teknologialla. Asukkailla ja muilla vaikutusalueella toimivilla yrityksille on annettava todenmukainen kuva kaivoshankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomalaiset ovat puhuneet kaivoshankkeiden aiheuttamista ongelmista vesistöille, ruotsalaiset pölystä ja melusta. Norja on vasta herännyt kaivosasiaan. Siellä tehdään suunnitelmia myös merenalaisten mineraalien hyödyntämiseksi. Venäläiset ovat puhuneet paljon toiminnassa olevien vanhojen kaivosten, kuten Petsamon nikkelikaivoksen ja sulaton ympäristöongelmista ja siitä, mitä niiden ratkaisemiseksi halutaan tehdä. Kanadassa sosiaalinen lupa on keskeinen osa kaivosyhtiön toimintaa. Sen hankkimiseen panostetaan ja sitä pidetään jopa tärkeämpänä kuin viranomaisten lupia. Sosiaalisella luvalla tarkoitetaan hyväksyntää, jonka kaivosyritys tarvitsee ympäröivältä yhteiskunnalta koko elinkaarensa ajaksi.

Ympäristöjärjestöt kaipaavat ryhmäkannetta kaivosasioihin kansalaisten avuksi. Matkailuväki haluaisi perustaa suojavyöhykkeen matkailukeskuksen ympärille. Alan mielestä matkailijan luontokokemusta ei saa pilata kaivoksella. 

Konferensissa tuotiin hyvänä esimerkkinä esille Kittilän kultakaivos ja Levin matkailukeskus, joiden välillä ei ole ristiriitaa. Paikallaolijat  olivat laajasti sitä mieltä, että eri vaihtoehdot ja intressien punninta pitää tehdä riittävän aikaisessa vaiheessa.

Konferenssissa kerrotut hyvät ympäristökäytännöt soisi tulevan laajemminkin tutuiksi. Itse tulin vakuuttuneeksi, että kaivosalan suhteen on syytä katsoa jo pitemmälle. Tavoitteeksi olisi asetettava, että kaivosteollisuus muun teollisuuden tapaan käyttää jatkossa parasta mahdollista teknologiaa ja EU:sta tutut BAT-määräykset ulotetaan koskemaan myös kaivostoimintaa.