Kalateiden rakentaminen pitäisi saada liikkeelle

Suomen arvokkaimmat vaelluskalajoet tuhottiin sotien jälkeen tapahtuneella taitamattomalla voimatalousrakentamisella. Vaikka kalateitä osattiin jo tuolloin rakentaa ja hyviä esimerkkejä niistä oli saatavilla niin Atlantin toiselta puolelta kuin lähinaapurista Norjasta, kalateitä ei Suomeen rakennettu. Kalateiden asemasta voimayhtiöille määrättiin tuomioistuinten päätöksillä velvoitteita istuttaa kalapoikasia rakennettuihin vesistöihin. Kun Kemijoen erittäin mittavat velvoiteistutukset alkoivat, valtion kalatalousviranomaiset olivat ennen muuta kiinnostuneita siitä, miten entisten lohijokien suille kerääntyvä istutuskala saadaan nopeasti pyydettyä pois. Padotuilla jokialueilla istutuskalat eivät pysyneet. Näiden tilalle esimerkiksi Kemijoella on istutettu kirjolohta, jonka pyynti houkuttelee vapaa-ajan kalastajia vesille.

Maailmalla kalateitä osataan rakentaa entistä paremmin. Myös meillä toimeenpannut kalatiet kuten Merikosken kalatie Oulujoen suussa ja Isohaaran kalatie Keminmaalla ovat osoittaneet, että lohi pääsee nousemaan, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

Pari vuotta sitten valtioneuvosto hyväksyi kalatiestrategian. Siinä tavoitteena on, että vaelluskalojen palauttamiseen ryhdytään ja kalateiden rakentamisessa lähdetään liikkeelle. Myös Itämeren kalatutkijat ovat jo vuosia vedonneet päättäjiin, että Itämeren uhanalaisen villilohen tulevaisuuden turvaksi nousujokia tarvittaisiin Suomen enemmän kuin nykyiset luonnontilassa olevat Tornion-, Simo- ja Kiiminkijoet.

Maakuntaliitot ovat tehneet hienoa työtä yhteistyössä alueen kuntien, kalatalousyhteisöjen ja voimayhtiöiden kanssa kalatiesuunnitelmien aikaansaamiseksi.

Valtiolta ja Euroopan unionilta on toivottu pientä siemenrahaa kalatierakentamisen vauhdittamiseksi. Rahan saaminen on kuitenkin tiukassa.

Vastuu kalateiden rakentamisen rahoittamisesta kuuluu luonnollisesti vahingon aiheuttajille, voimayhtiöille.  Yhtiöiden puolella kalateiden rakentamiseen on suhtauduttu periaatteessa myönteisesti, kunhan rakentaminen ei vähennä vesivoimasta tulevaa tuottoa. Voimassa oleva vesilaki lähtee siitä, että kalojen istutusvelvoite voidaan muuttaa kalatievelvoitteeksi. Muuttaminen edellyttää asian käsittelyä lupaviranomaisessa eli AVI:ssa.  Vesivoimasta tulevaa hyötyä ei kuitenkaan saa vähentää.

Vesilainsäädäntö Suomessa on vanhastaan ollut  rakentamislaki, jossa säädellään, kuka saa rakentaa ja millä ehdoilla vai saako rakentaa ollenkaan. Jos vesilainsäädäntöä uudistettaisiin nyt, lainsäätäjä tuskin enää tyytyisi laatimaan pelkästään pelisääntöjä rakentamishankkeiden intressivertailulle, vaan asettaisi tavoitteeksi  vesien ekologisesti hyvän tilan säilyttäminen ja vesistöön kohdistuvien toimien arvioiminen tästä näkökulmasta.