Vielä vähän fosforiittitehtaasta

Ulkoministeriö pyysi eilen Venäjältä virallista selvitystä Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilan pidätyksestä. Knuuttila pidätettiin Kingiseppin fosforiittitehtaalla hänen ollessaan sovitulla näytteidenottomatkalla yhdessä toisen suomalaisen ja kahden venäläisen tutkijan kanssa.

Toivottavasti Venäjä vastaa mahdollisimman pian.

Pääasia on kuitenkin edelleen se, että Kingisseppin fosforipäästöasia saadaan selvitettyä. Itämeren suojelukomission hallinnoima näytteidenotto-ohjelmaa on päästävä kiireesti jatkamaan.

Olin itse Pietarissa neuvottelemassa maaliskuun lopussa näytteidenotto-ohjelman jatkamisesta fosforiittitehdas Eurochemin Moskovan johdon kanssa. Tilaisuuteen osallistuivat myös Venäjän luonnonvaraministeriön ja Venäjällä vesinäytteitä ottavan tutkimusorganisaation edustajat.

Moskovan johtaja vakuutti, että jo yrityksen maineen vuoksi kaikki epäilyt fosforivuodosta on selvitettävä. Ja että yritys ottaa täyden vastuun tarvittavista toimenpiteistä, jos päästölähde löytyy tehtaan alueelta. Johtaja toivotti näytteidenottajat tervetulleiksi, SYKE:n erikoistutkija Seppo Knuuttilan nimeltä mainiten. Samanaikaisesti fosforiittitehtaan edustajat olivat Suomessa Siilijärven YARA:n tehtaalla tutustumassa, miten siellä huolehditaan siitä, ettei fosforipäästöjä pääse luontoon.

Kotiin palatessani olin tyytyväinen ja ajattelin, että Eurochemin kaltainen kansainvälinen suuryritys ei halua itselleen huonoa ympäristömainetta. He hoitavat oman osuutensa.

11.4 näytteidenottajat saapuivat Kingiseppin tehtaalle ja tehtaan paikallinen johtaja pani Knuuttilan putkaan. Vaikutti siltä, ettei tieto ollut kulkenut Moskovan pääkonttorin ja Kingiseppin tehtaan paikallisjohdon välillä. Muutenhan tehtaan edustajat olisivat olleet portilla kansainvälistä näytteidenottoryhmää vastassa ja toivottaneet heidät tervetulleiksi.

Onkin erittäin hyvä, että Itämeren suojelukomissio (Helcom) on tällä viikolla kutsumassa Pietariin kokouksen, jossa näytteidenoton pelisäännöt selvitetään. Sinne olisi nyt hyvä saada fosforiittitehtaan sekä Moskovan että Kingiseppin johtoa niin, ettei kenellekään ole epäselvää, mistä on sovittu. Kun pelisäännöt ovat kaikille selvät, Suomen ympäristökeskuksesta voidaan jatkossa turvallisin mielin lähettää virkamies jatkamaan näytteidenottoa..

Ympäristöministeriön hiilijalanjälki laskettiin

Ympäristöministeriön toiminnan koko hiilijalanjälki laskettiin ensimmäisen kerran käyttäen WWF:n ilmastolaskuria. Yhteensä ministeriön hiilidioksidipäästöt olivat 17 30,56 tonnia. Yhtä työntekijää kohden päästöjä syntyi keskimäärin 5,77 tonnia.

Ympäristöministeriössä ryhdyttiin kolme vuotta sitten systemaattisesti suunnittelemaan, miten ministeriön sähkön ja lämmön kulutuksessa voidaan olla energiapihimpiä, miten matkustamista ja paperinkäyttöä vähennetään. Tehtiin myös suunnitelma jätteiden määrän vähentämisestä ja kierrätyksestä. Koko ympäristöministeriön henkilökunta on ollut innolla mukana muuttamassa työpaikkaa todelliseksi ekovirastoksi.

Viime syksynä saavutettiin ekoviraston elämässä yksi merkkipaalu, kun YM:n ympäristöjärjestelmä sai Green Office-merkin.

Mitä on käytännössä tapahtunut? Sähkössä ministeriö on siirtynyt käyttämään uusiutuvaa energiaa. Paperin kulutus on suorastaan romahtanut ja matkustaminen on vähentynyt. Videoneuvottelut sitä vastoin ovat lisääntyneet. Roskakorit ovat hävinneet työhuoneista. Niiden sijalla on yhteisissä tiloissa kierrätyspisteitä. Talon puolesta virkamiehillä ja –naisilla on käytettävissä polkupyöriä työmatkoja varten.

Ympäristöministeriöstä kuitenkin matkustetaan yhä tiiviisti ilmastoneuvotteluihin ja muihin kansainvälisten järjestöjen kokouksiin. Yli 90 prosenttia Suomen ympäristölainsäädännöstä tulee EU:sta,. Sinne on pyrittävä vaikuttamaan. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että ympäristöministeriön hiilijalanjäljestä valtaosa tulee matkustamisesta.

Vielä joitakin aikoja sitten ympäristöministeriössä kompensoitiin matkustamista ostamalla päästöoikeuksia vapailta markkinoilta. Valtiovarainministeriön mielestä päästöoikeuksien ostaminen ei ollut sopivaa. Ilmastopäästöjen kompensoimista rahaministeriökään ei kuitenkaan periaatteessa vastusta. Ministeriössä etsitäänkin nyt sopivaa tapaa, jolla matkustamisen aiheuttamat hiilipäästöt voidaan kompensoida.

Säästämisähkyä

Hallituksen strategiariihen päätelmät olivat odotetut, ainakin täällä valtion virkakunnan näkövinkkelistä. Lisää kiristyksiä julkiseen talouteen on luvassa jahka hallitus saa pidettyä runsaan kolmen viikon päästä olevan kehysriihensä. Sitä ennen kukin ministeri käy valtiovarainministerin kanssa ministeriökohtaiset kehyskeskustelunsa,. Niissä monet asiat jäänevät odottamaan koko hallituksen budjettilinjausta.

Selvää on, ettei julkisessa taloudessakaan voi kuluttaa enemmän kuin tienaa ja juuri tällä hetkellä Suomen päätulolähde, vienti käy heikolla hapella ja valtion varotulot pienenevät.

Julkisessa taloudessa on kuitenkin ollut kova kulukuuri jo lähes tulkoon kaksikymmentä vuotta. Tuottavuusohjelma, jolla valtion henkilöstöä on suunnitelmallisesti vähennetty, on sekin ollut voimassa jo vuodesta 2005 ja jatkuu vuoteen 2015. Nykyinen hallitus on aloittanut uuden valtion henkilöstöä koskevan ohjelman, vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma, jonka työ on alkanut. Tässä työssä tullaan edellyttämään, että kaikki ministeriöt arvioivat omat ydintoimintansa ja epäilemättä myös ne tehtävät, joiden tekemisestä voidaan luopua.

Valtionhallinnossa on tosiaankin totuttu tekemään enemmän asioita vähemmällä väellä. Välistä tuntuu, että valtion henkilöstöä painaa jo melkoinen säästämisähky, koska vuodesta toiseen on jouduttu elämään tiukemilla budjeteilla ja vähemmällä henkilöstöllä.

Nyt on sitten jo pakko vähentää tehtäviäkin. Karsinnasta tulee vaikea, koska reunaehdot tulevat siitä, mitä kansalaiset sivistysyhteiskunnassa kohtuullisesti voivat valtiolta odottaa.

OHITUSKAISTA SUURILLE INVESTOINNEILLE ?OHITUSKAISTA SUURILLE INVESTOINNEILLE ?

Eilen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehelle luovutetussa selvitysmiehen raportissa ehdotetaan mm "hyville yrityksille ohituskaistaa, jolla lupamenettelyä nopeutetaan. Selvitysmies tarkoittanee ehdotuksellaan mm. ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristö- ja rakennuslupia. Ehdotus sisältyy laajempaan kokonaisuuteen, jolla pyritään edistämään investointeja Suomessa.

Elinkeinoelämä on selvitysmiehen, vuorineuvos Jorma Elorannan ehdotuksista innoissaan.

Minulle ohituskaista tuo mieleen vesirakentamisessa pitkään Suomessa olleen käytännön, jossa voimayhtiöt hakivat silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa toimineelta valtion vesivoimatoimikunnalta poikkeusluvat jokien patoamiseen. Ministeriön virkamiehet ratkaisivat luvat joutuisasti, eikä niitä kertaakaan evätty. Sen sijaan vahingonkärsijät joutuivat odottamaan hankkeen vaikutusten arviointia ja päätöksiä korvauksista usein vuosikymmeniä, sillä luvat ja korvaukset ratkaistaan jälkikäteen, usein vasta sitten kun voimalaitos oli jo rakennettu. Tämä ohituskaista oli voimayhtiöiden käytössä neljännesvuosisadan, 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkuun, kunnes 1960-luvun alussa voimaan tullut vesilaki velvoitti voimayhtiöt hankkimaan hankkeilleen ensin luvat ennen kuin niitä voitiin ryhtyä toteuttamaan. Vesivoimatoimikunnan poikkeusluvilla on rakennettu mm. Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat..

Sivistysyhteiskunnassa hankkeiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin investoinnille myönnetään lupa. Ohituskaista on kuin katsoisi peräpeiliin

Kaivosalan parhaat ympäristökäytännöt

Kajaanissa eilen järjestetyssä kaivosalan seminaarissa julkistettiin alan kaikkien toimijoiden yhteisesti laatima "Kaivosalan parhaat ympäristökäytännöt"-opas. Paikalla oli noin 150 henkeä; viranomaisia, kaivosyhtiöitä ja kansalaisia. Seminaari jatkuu vielä tänään, mutta puheenvuoroista päätellen oppaan aikaansaamiseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Toisaalta kolmesataa-sivuista opasta tunnuttiin pitävän vasta hyvänä alkuna kaivosasioiden ympäristöasioiden entistä paremmalle hoitamiselle. Kansalaismielipiteen siitä, mitä tapahtuu, kun ympäristöasioita ei hoideta hyvin, toivat pontevasti esille paikalla olleet Talvivaara-aktivistit.

Tilaisuudessa puhuttiin paljon kaivosyhtiöiden sosiaalisesta vastuusta eli siitä, miten ne ottavat huomioon paikkakunnan muut elinkeinot ja asukkaiden oikeutetut vaatimukset. Omassa puheenvuorossani toin esille sen, että ympäristöministeriössä ollaan valmiita selvittämään, olisiko kaivosyhtiöiden osalta mahdollisuus siirtyä BAT-määräyksiin, jotka tällä koskevat kaikkea teollisuutta ja joissa yritykselle määrätään selkeät päästörajat. Kaivokset ovat toki erilaisia ja kahta samanlaista kaivoslupaa tuskin löytyy.. Silti yhteisiäkin asioita on kuten mm. se, että kaikkien osalta joudutaan miettimään toiminnan vesistövaikutuksia.

Suomessa ja erityisesti pohjoisessa Suomessa menossa oleva kaivosbuumi on jatkunut jo jonkin aikaa eikä näytä mitään laantumisen merkkejä. Siitä metallimalmien maailmanmarkkinahinnat pitävät huolta. Suomessa toimivat kaivosyhtiöt ovat kansainvälisiä suuryrityksiä., joiden tähtäimessä ovat megaluokan kaivoshankkeet. Megaluokan hankkeilla on myös megaluokan ympäristövaikutuksia.

Ympäristöviranomaisilla on suuri rooli ja vastuu tuoda kaivoshankkeiden vaikutukset laajaan keskusteluun ja tarjota kansalaisille mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin hankkeisiin. Ilman riittäviä voimavaroja hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista, kaavoituksen ohjaamisesta, luvittamisesta ja valvonnasta ei selvitä. Voimavaroista ja niiden riittävyydestä puhuttiin myös eilen.