Vuokrapoliisi ?

Pistäydyin eilen Ara:ssa tapaamassa henkilöstöä, mikä on aina antoisaa. Aralaiset tekevät työtä

asuntopolitiikan toimijoiden kanssa kentällä. Heillä on kosolti arkielämän tietoa, miten asiat sujuvat tai eivät suju. Heitä kannattaa kuunnella.

Hallituksen puoliväliriihessä päätetyn asuntopoliittisen paketin toimeenpanossa ARA tulee olemaan keskeinen toimija. Hallitus linjasi joukon uusia asuntopoliittisia toimia, joilla pyritään vauhdittamaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Lainsäädännön ja muiden toimien valmistelu on ympäristöministeriössä työn alla.

Yksi keskeinen hallituksen linjaus on, että kuntien vuokravalvonta siirtyy ARA:lle. Tätä tarkoitusta varten ympäristöministeriö on esittänyt ensi vuoden valtion talousarvioon, että ARA voisi palkata 8 uutta henkilöä vuokravalvonnan hoitamiseen.

Vuokravalvonnan siirtäminen kunnilta ARA:lle, on ollut ARA:n oma ehdotus. Virastossa katsotaan, että vuokravalvonnan keskittäminen yhteen paikkaan toisi valvontaan tehoa ja parantaisi vuokrien läpinäkyvyyttä. Yksittäisten kuntien on ollut mahdotonta seurata saati puuttua siihen, miten valtakunnalliset vuokrataloyhtiöt määrittelevät vuokratalojensa vuokrat. Tämä on ennen muuta vuokralaisten etu.

Vuokravalvonta sinänsä on ollut kuntien tehtävänä jo 1960-luvulta lähtien. Vaikeutena on ollut, että kunnilla on hyvin erilaiset voimavarat hoitaa tehtävää. Siksi valvonnan siirtoa ARA:lle on myös kunnissa pidetty hyvänä asiana.

Vuokrapoliisiksi ARA ei aio ruveta, vaikka muutaman päivän takainen Kauppalehti antoi tällaisen tittelin ARA:lle. ARA:n ylijohtaja Hannu Rossilahti puolestaan kertoi, että hänen sanomisiaan oli samaisessa lehdessä vääristelty ja käytetty tarkoituksellisesti mustamaalaamaan vuokravalvonnan siirtymistä ARA:n tehtäväksi.

Kovin kumman kuvan taannoinen uutisointi joka tapauksessa antoi siitä, että hallitus kerrankin haluaa pitää vuokralla-asuvien puolta ja tehostaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vuokrien määräytymisen valvontaa.

Taas uusia vuotoja lannoitetehtailta Itämereen

Viime päivien uutisoinnit Puolan lannoitetehtaiden kipsivuorten fosforipäästöistä ovat panneet miettimään,  millaisilla tiedoilla Itämeren maat tekevät suojelupäätöksiä maiden yhteisesti perustamassa Helsingin suojelukomissiossa, Helcomissa. Eivätkö maat raportoikaan rehellisesti sinne päästöistään?

Nyt uusista fosforipäästöistä ovat puhuneet suomalaiset. Suomalainen toimittaja on käynyt ottamassa Veikselin varrella vesinäytteitä. Suomen ympäristökeskus on esittänyt oman arvionsa. Suomalaisen säätiön edustaja on antanut lausuntoja. Asianosainen, Puolan valtio, joka myös omistaa päästölähteen lannoitetehtaan, ei ole osallistunut keskusteluun.

Maanantaina alkavassa Helcomin kokouksessa Helsingissä esillä on mm. maiden raportit lannoitetehtaiden jätekipsialtaiden tilasta  ja mahdollisista vuodoista. 

Koko Helsingin suojelukomission uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että komissio saa luotettavat tiedot riskikohteista ja niiden mahdollisista päästöistä. Kunkin Itämeren maan asiana on hoitaa oma kotipesänsä kuntoon. Suojelutyötä ei tarvitse tehdä yksin. Parhaita käytäntöjä ja kansainvälistä rahoitusta on saatavilla. Tarvitaan vain käytännön toimia.

KOSTEUS- JA HOMETALKOISIIN TARVITAAN KOKO SUOMI

Viime vuosina ylivoimaisesti eniten on puhuttu rakennusten kosteus- ja homeongelmista sekä niiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja työssäjaksamiseen. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan äskettäin julkistaman mietinnön mukaan kosteus- ja homevaurioita ei ole juurikaan pystytty viime vuosikymmeninä vähentämään, vaan ne ovat paikoin jopa lisääntyneet ja ongelman paheneminen on todellinen riski. Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden terveyskustannusten arvioidaan nousevan vähintään 450 miljoonaan euroon vuodessa. Tähän lukuun on päästy, kun terveyshaittojen ja epäviihtyvyyden kustannukset lasketaan yhteen kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Suurimmat kustannukset syntyvät mm. sairauspäivistä, lääkekuluista, kuntoutuksesta, eläköitymisestä sekä työtehon laskusta.

Tarkastusvaliokunta päätyi arviossaan siihen, että nykyinen korjausvelan suuruus on 30 – 50 miljardiin euroa. Liikutaan eduskunnan vuotuisen talousarvion loppusumman tasolla.

Ympäristöministeriössä on ollut käynnissä jo usean vuoden ajan kosteus- ja hometalkoot. Talkoolaiset ovat työstäneet kosteus- ja homevaurioista kärsiville kiinteistöjen omistajille luotettavampia menetelmiä vaurioiden tunnistamiseen ja niiden korjaamiseen. Talkooväki on myös edellyttänyt kosteus- ja homevaurioiden tarkastajilta pätevyysvaatimuksia ja riittävää koulutusta. Pätevyysvaatimuksia koskeva lainvalmistelu on ympäristöministeriössä työn alla.

Mistä rahat rakennusten korjaamisen?

Olisiko mahdollista lähteä siitä, että kunnat saisivat valtionosuuksissaan korvamerkittyä rahaa hometalojensa kuten koulujen, päiväkotien ja vanhusten hoivapaikkojen korjaamiseen kuten tarkastusvaliokunta esittää.. Korjausvelka on jo kasvanut niin suureksi, että sen maksaminen vie joka tapauksessa pitkän ajan. Jostakin olisi nyt hyvä aloittaa ja pian.

Työssä jaksamista ja työurien pituutta voi lisätä, kun kotien ja työpaikkojen sisäilma saadaan kuntoon. Siitä saataisiin sitä hallitusten toivomaa kasvua ja kilpailukykyä. 

Näihin talkoisiin tarvitaan koko Suomi.

Keskustojen elävöittäminenkin on tärkeää

Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi eilen kaupan sääntelyä koskevan selvityksen. Selvityksen perusteella virasto julkisti muutamia suosituksia, jotka liittyvät maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuteen. Viraston mielestä maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteisiin tulisi lisätä kilpailun edistämisen tavoite, mm. tontinluovutukseen tarvittaisiin enemmän kilpailua. Päivittäistavarakaupan suuryksikköjä sääntelyyn virasto haluaa väljyyttä.

Ympäristöministeriössä laaditaan parhaillaan arviota siitä, miten kaksitoista vuotta voimassa ollut maankäyttö- ja rakennuslaki on toiminut. Samalla mietitään, millaisia muutostarpeita lakiin kohdistuu. Arviointi valmistuu tämän vuoden lopulla. Kilpailun edistäminen on tullut vahvasti esille myös maankäyttö- ja rakennuslain toimivuutta arvioivassa ryhmässä, joten kannanottoja asiasta lienee luvassa myös loppuraportissa.. Kilpailua enemmän on kyllä on keskusteltu rakentamisen laadusta. Eduskunnan tuoreen arvion mukaan rakentamisen huonosta laadusta ja virheistä kuten kosteusongelmista on aiheutunut kansantaloudelle 30 – 50 miljardin lasku. 

Kilpailuviraston kannanotto siitä, että päivittäistavarakaupan säätelyä tulee vähentää on päinvastainen kuin miten asiaa viime vuosina eduskunnassa on linjattu. Säätelyä on lisätty, koska kaupan suuryksikköjen siirtyminen kauas pelloille on nähty näivettävän kaupunkikeskuksia ja vievän palvelut entistä kauemmaksi asiakkaista. Keskustelu siitä, pääseekö kauppaan vain henkilöautolla vai onko siellä mahdollista pistäytyä myös pyörällä, jalan tai linja-autolla on tuttua viime vuosilta. Keskustojen elävöittäminen on yhdyskuntien kestotavoite kaikkialla.

Kaupan sijoitusratkaisuja ei voikaan tarkastella yksistään markkinat ratkaiskoon- periaatteella . Vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoitus- ja mitoitusratkaisut heijastuvat palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen, liikenteeseen ja ympäristöön sekä asettamiemme ilmastotavoitteiden toteutumiseen.

Poikkeustilassa

Kaivosyhtiö Talvivaara elää jatkuvassa poikkeustilassa. Kainuun ELY-keskus on vastaanottanut perä jälkeen yhtiön kirjeitä, joissa yritys on ilmoittanut juoksuttavansa kaivosalueen vesiä luontoon poiketen sille määrätystä luvasta ja sen ehdoista. Yhtiö on myös näitä poikkeuslupia saanut. Parhaillaankin vettä juoksutetaan kaivosalueelta luontoon. Tällä kertaa syynä on nähtävästi patoturvallisuus: yhtiön tilapäisten patojen taakse on  kertynyt liikaa vettä.

Paikallinen väestö kysyy oikeutetusti, milloin Talvivaarassa päästään normaalitilaan. Ja miten luonnolle ja asukkaille aiheutetut vahingot korvataan. Jälkimmäisessä asiassa yhtiö toimisi viisaasti, jos se maksaisi korvaukset aiheuttamastaan vahingosta vapaaehtoisesti.

Normaalitilaan pääseminen edellyttää sitä, että yhtiön vesien hallinta on kunnossa. Ensi vaiheessa odotetaan Oululta, Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta Talvivaaran uutta lupapäätöstä. Asia on ollut vireillä ja pari vuotta. Yhtiön asiat ovat käytännössä olleet niin haastavat, että aluehallintoviraston lupakäsittelijät ovat ilmeisesti joutuneet useamman kerran katsomaan koko jutun uudestaan. Nyt olisi korkea aika saada päätös. Päätös kumoaisi poikkeusluvat ja yritys joutuisi sopeuttamaan toimintansa uuden luvan ehtojen mukaiseksi.

Arktinen yhteistyö vahvistui Kiirunassa

Arktinen neuvosto  hyväksyi eilisessä Kiirunan kokouksessaan Kiinan, Intian ja Japanin sekä Singaporen Arktisen neuvoston tarkkailijajäseniksi. Euroopan unionillekin ovea raotettiin, mutta tarkkailijajäsenyys edellyttää vielä lisäkeskusteluja.

Aasian maiden tulo Arktisen neuvoston tarkkailijoiksi vahvistaa Arktisen neuvoston asemaa ja painoarvoa. Aasian kehittyvät maat ovat kiinnostuneet sulavien jäätiköiden alta paljastuvista luonnonvaroista ja uusista merireiteistä. Mutta arktiset maat odottavat myös niiltä enemmän: osallistumista ja panostusta tutkimukseen sekä  sitä, että ne vähentävät saasteitaan, jotka nyt kulkeutuvat ilman ja merien kautta arktisille alueille.

Arktisen neuvoston toiminnassa ympäristöasiat ovat olleet alusta lähtien keskeisellä sijalla. Parhaillaankin ympäristöntilaa seurataan useassa neuvoston alaisessa työryhmässä. Sitä mukaa kun kiinnostus arktisiin luonnonvaroihin on kasvanut, on välistä tullut tunne, että Arktinen neuvosto on jäänyt laatimaan ympäristöselvityksiään, kun talous kulkee omia latujaan.

Kiirunan kokouksen päätelmiä lukiessa tuli tunne, että taloudesta ja ympäristönsuojelusta puhutaan nyt vihdoinkin samassa pöydässä., ja pöydän ympärillä istuvat valtioiden korkeat päättäjiä ja pohjoisten alueiden alkuperäiset asukkaat.

Ulkoministerien julkilausumassa korostetaan luonnonvarojen  kestävää hyödyntämistä. Arktinen neuvosto astui taas askeleen eteenpäin ympäristöriskien hallinnassa, kun maat allekirjoittivat öljytorjuntaa koskevan sopimuksen.  Valtioiden ja myös ministerien rinnalla istuvien alkuperäiskansojen mielessä talouden uudet  mahdollisuudet näyttävät kuitenkin olevan päällimmäisenä.

Ilmastomuutos etenee joka tapaiksessa kaiken aikaa ja arktisilla alueilla se tarkoittaa, että ilmasto lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin muualla. Niin ilmaston lämpeneminen kuin talous ovat globaaleja kysymyksiä. Lähi vuosina nähdään, miten Arktinen neuvosto kykenee toisaalta suojelemaan arktista luontoa ja antamaan tilaa luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle.