Hyvää joulua!

Joulu on aivan kohta ja ministeriössä on vuoden toiseksi viimeinen viikko  mennyt siinä, kun on yritetty saada maailma valmiiksi.  Ei tullut ihan valmista. Tekemistä riittää  tulevillekin vuosille. Runsaasti.

Mitä päättyvästä vuodesta jää päällimmäisenä mieleen? 

Mieleen jää ympäristönsuojelulaki. Poliitikot väänsivät lain sisällöstä kättä koko syksyn.  Tulosta lopulta syntyi ja hallituksen esitys ympäristönsuojelulain uudistamisesta annettiin eduskunnalle torstaina. 

Mieleen jää Talvivaara, jonka talous kriisiytyi syksyn aikana. Kainuun. Ely-keskus on tehostanut valvontaansa, jotta viranomaisilla on jatkuvasti ajan tasalla olevat tiedot siitä, miten yritys hoitaa haastavia  ympäristövelvotteitaan.  Talvivaara pääsi keskiviikkona yrityssaneeraukseen,. Toivottavasti saneeraus onnistuu.

Mieleen jäävät energiatodistukset, joista omakotiliitto kumppaneineen teki kansalaisaloitteen tavoitteenaan energiatodistuslainsäädännön kumoaminen. Keskustelu eduskunnassa alkaa kevätistuntokaudella. Energiatodistuslain alkutahdit  säädettiin EU::ssa.  Asunnon ostajalle ja vuokraajalle uusi todistus antaa tietoa, miten energiapihi tai –syöppö asunto on.

Mieleen jää hallituksen rakennepaketti. Sen toimeenpano vaatii vielä paljon työtä ja päätöksiä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

http://www.ym.fi/joulu

Turhaa sääntelyä?

Valtioneuvoston kanslia pyysi aiemmin syksyllä ministeriöitä listaa Euroopan unionin lainsäädännöstä, joka on Suomelle erityisen hankalaa. Pyydettiin myös kertomaan sääntelystä, jonka aiheuttamaa hallinnollista taakkaa voidaan pitää suhteettomana saavutettuun etuun nähden.

Euroopan unionin lainsäädännön järkevyydestä käydään unionissa tällä hetkellä laajaa keskustelua. Esimerkiksi Britanniassa ja Hollannissa vaikuttavana voimana taustalla on EU-kriittisten voimien vahva nousu.

Ilman eurokriittisiä silmälasejakin, voi reilusti sanoa, että EU:n sääntelytulva on viime vuosina paisunut joka vuosi. Tästä on hyvä puhua myös Suomessa. Onhan Kataisen hallitus parhaillaan tehostamassa lainsäädännön yritysvaikutusten arviointia. Rakennepoliittisessa ohjelmassa hallitus haluaa myös keventää yritysten sääntelytaakkaa. Kotimaisen lainsäädännön syynääminen ei  auta, jos pelisäännöt tulevat EU:sta ja niitä sääntöjä kaikkien jäsenmaiden on noudatettava rangaistuksen uhalla.

Ympäristöministeriön hallinnonalalla valtaosa säännöksistä tulee EU:sta. Vaikka yhtään uutta kotimaista lakiesitystä ei annettaisi eduskunnan käsiteltäväksi, EU:n direktiivitulva pitää ympäristöministeriön väen hyvin työllistettynä. Näin ajattelee moni ympäristöministeriön virkamies, jonka työpäivät kuluvat neuvotteluissa Brysselissä direktiivin sisällöstä ja kotimaassa, kun raportoidaan direktiivin soveltamisesta EU:lle.  

Välistä tuntuu, ettei Brysselissä olla kiinnostuneita siitä, miten uusi lainsääntö on oikeasti onnistuttu toimeenpanemaan ja mitä vaikutuksia sääntelyllä on ollut kansalaisille ja muille tahoille. Ja kanne uhkaa, jos EU katsoo jäsenmaan panneen direktiivin voimaan sen mielestä väärin.

Vastauksessaan valtioneuvoston kanslialle ympäristöministeriö ei nostanut esille yhtään EU:n säädöstä erikseen, vaan totesi, että EU:n säännökset ovat nykyään usein liian yksityiskohtaisia ja pikkupiirteisiä, mikä aiheuttaa hallinnollista taakkaa niin viranomaisille kuin toiminnanharjoittajille.

Ministeriössä kysytään myös, onko mitään järkeä siinä, että EU vaatii vuosittain raportin direktiivin toimeenpanosta, kun jäsenmaassa haluttaisiin oikeasti keskittyä siihen toimeenpanemiseen. 

Keskustelu EU:n sääntelytulvan järkeistämisestä on tervetullut. Tästä huolimatta ei kannata unohtaa, että kotimaisen lainsäädännönkin perkaamisessa  riittää työtä.

Rovaniemen hengessä

Rovaniemellä eilen alkaneen arktisen konferenssin ”Spirit of Rovaniemi” avajaisistunto keräsi paikalle paitsi pääministeri Jyrki Kataisen, Yhdysvaltain ja Kanadan Helsingin suurlähettiläät nimekkään joukon entisiä ja nykyisiä arktisen yhteistyön toimijoita eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa.

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi oli arktisen yhteistyön käynnistäjä. Kylmä sota oli loppunut . Pohjoinen oli avautunut uudenlaiselle yhteistyölle. Siihen asti arktisilla alueilla oli suurvaltojen kammareissa ollut merkitystä lähinnä sotapelien näyttämönä. Suomen hallitus kutsui Rovaniemelle arktisten maiden ympäristöministerit. Näin syntyi Rovaniemi-prosessina tunnettu arktinen ympäristöyhteistyö.  Ympäristöyhteistyön perustalle syntyi muutama vuosi myöhemmin Arktinen neuvosto.

Arktinen yhteistyö ei ollut 1990-luvun lopussa ollut erityisen kiinnostava teema. Arktisen neuvoston ulkoministerikokouksiin ulkoministerit eivät joutaneet paikalle. Nyt 2010-luvulla tilanne on täysin muuttunut.  Neuvoston kokouksiin on tunkua ja neuvoston tarkkailijajäsenten määrä on noussut yli puolen sadan, mukana monta arktista aluetta eteläisempää Aasian maata kuten Intia, Etelä-Korea, Kiina ja Japani. Alkuperäiskansoilla; saamelaisilla, inuiteilla, intiaaneilla ja Venäjän vähemmistöillä on arktisessa yhteistyössä ollut alusta pitäen erityinen asema. Alkuperäiskansat istuvat valtioiden päättäjien kanssa samassa pöydässä. Heille pohjoinen on koti.

Arktiset öljyn- ja kaasunporaukset, kasvava kaivostoiminta sekä napajäiden sulamisen myötä lisääntyvä meriliikenne tuovat mukanaan ympäristöriskejä, joihin varautuminen on vasta alullaan. Rovaniemen konferenssissa  Arktiselta neuvostolta kaivattiinkin johtajuutta. Neuvoston odotetaan pystyvän vaikuttamaan siihen, että taloudellinen toiminta arktisilla alueilla on sekä sosiaalisesti että ympäristön kannalta kestävää.

Mikä arktisessa yhteistyössä on sitten tärkeintä?  Tärkeintä on toivo, muotoili Norjan ex-ulkoministeri Thorvald Stoltenberg

Oulu katsoo pohjoiseen

Pohjois-Pohjanmaan ELY kävi tällä viikolla tuloskeskustelut ympäristöministeriön kanssa. Kuultiin, että Pohjois-Pohjanmaan veturi, Oulukin on menettänyt runsaasti työpaikkoja Nokian myötä. Työttömiä insinöörejä ja muita työnhakijoita on Oulussakin liian kanssa.

Oulussa katsotaankin  nyt  pohjoiseen, Pohjois-Norjaan. Naapurissa  öljy- , kaasu- ja kaivosteollisuuteen investoidaan suuria summia. Oulu ja Tromssan kaupunki ovat keskustelleet lentoyhteyden avaamisesta kaupunkien välille.

Suomen pohjoisessa naapurissa Norjassa menee nimittäin hyvin. Muun Euroopan kärsiessä heikoista kasvuluvuista ja korkeasta työttömyydestä, Norjan bruttokansantuote kasvaa noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Työttömyysprosentti on vain 3,7 ja monista ammatti-ihmisistä on jopa pulaa. Kaasun ja öljyn ympärille on kehittynyt vahva osaamisklusteri, joka tänään tuo yhtä paljon tuloja kuin itse raaka-aineet.

Vaikka Norjan kokonaistalouden kova tahti on kuluvan vuoden aikana alkanut tasaantua, öljy- ja kaasualan sekä offshore-teollisuuden suoranainen kasvuboomi jatkuu. Esimerkiksi Hammerfestissa, jonne avattiin Snøhvitin LNG-laitos vuonna 2007, väkimäärä kasvaa, uusia päiväkoteja rakennetaan, satamaa laajennetaan ja liikenneyhteyksiä parannetaan. Hammerfestin lailla tulevat lähivuosina kasvamaan monet muutkin Pohjois-Norjan kaupungit. Suomen lähialueille, Finnmarkiin ja muualle Pohjois-Norjaan, investoidaan tänäkin vuonna miljardeja euroja.

.

Oululaisten mielenkiinto erityisesti Norjaan on ilahduttavaa. Tähän asti suomalaiset toimijat, niin yritykset kuin työväki ovat olleet harvassa norjalaisten hankkeissa. Toivottavasti kuulemme pian Oulun suunnalta myös uutisia onnistumisista.