Ympäristöministeriön hiilipäästöt laskettu

Ympäristöministeriö laski toisen kerran hiilijalanjälkensä vuodelta 2012 . Apuna käytettiin WWF:n ilmastolaskuria. Hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 1717,61 hiilidioksiditonnia. Määrä on jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuona 2011. Yhtä työntekijää kohden päästöjä syntyi keskimäärin 6,06 CO2 tonnia. Kaikkiaan YM:n päästöt vastaavat 390 omakotitalon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä. Eniten päästöjä syntyi lentomatkustamisesta.  Matkustaminen sekä koti- että ulkomailla oli kyllä edellisestä vuodesta vähentynyt ja videolaitteiden käyttö lisääntynyt huomattavasti.

Useat yritykset ja jotkut kaupungitkin ovat aloittaneet lentomatkojen kompensoinnin ympäristö- ja yhteiskuntavastuunsa parantamiseksi. Päästömaksut toimitetaan yleensä kehittyvien maiden koulutus- ja ympäristöprojekteihin. Valtiovarainministeriö ei ole pitänyt mahdollisena, että ministeriöt kompensoisivat toimintamenoistaan toimintansa aiheuttamia CO2 päästöjä. Valtion rahaa tähän ei siis saa käyttää. Tämän vuoksi valtionhallinnossa tarvitaan uusia ideoita, miten päästöjä kompensoidaan. Matkustamista tuskin voidaan  kokonaan lopettaa.

Ympäristöministeriössä olemme laskeneet, että aiheuttamiemme päästöjen sitomiseksi voisimme esimerkiksi istuttaa metsää. Silloin pitäisi istuttaa noin 5 500 puuta . Hakkuukypsänä metsänä tämä tarkoittaisi noin 14 hehtaarin metsää.  Päästöjen kompensoiminen kiinnostaa meidän talon väkeä. Näinköhän ministeriön väki lähtee metsänistutustalkoisiin ensi kesänä?

Selkeä selvitys

Selvitysnaiset Aino Turpeinen ja Riitta Raino jättivät tänään raporttinsa siitä, mitä Talvivaarasta opittiin. Opittavaa tuntui olevan paljon niin toiminnanharjoittajan kuin viranomaisten osalta. Raportti on selkeää luettavaa, Huomaa, että selvityshenkilöt olivat lukeneet Talvivaaraa koskevat ympäristövaikutusten arviointiraportit, lupapäätökset ja valvojan kirjeet sekä käyneet paikan päällä. Ei varmaan ole ollut helppoa koota monimutkaisen kaivoshankkeet tapahtumat muutamalle kymmenelle sivulle..

Selvityshenkilöiden johtopäätöksetkin olivat selkeitä: toiminnanharjoittajien on hoidettava oma tonttinsa:lupahakemusten ja muiden asiakirjojen on oltava kerralla kunnossa. Puutteellisten hakemusten jättämistä viranomaien ei pidä hyväksyä, vaan jättää ne käsittelemättä. Ympäristönsuojelulakia on muutettava ja  hallintopakkoasiat on palautettava ELY:istä lupaviranomaisille, joissa ne ennen aluehallintouudistusta olivatkin.

Ympäristöministeriössä otetaan selvityshenkilöiden ehdotukset pikaisesti jatkokäsittelyyn. Ympäristöministeri Ville Niinistö lupasi, että ympäristönsuojelulakiin ehdotetut muutokset tuodaan  kevään aikana osana ympäristönsuojelulain uudistusta eduskunnalle.

Jutturuuhkat kasvat AVI:ien ympäristövastuualueilla

Aluehallintovirastojen ympäristövastuualueiden päällikköjen kokouksessa pari päivää sitten oli vähän ankea tunnelma. Johtui kai tilaisuuden aiheesta, joka oli ympäristölupien käsittelyajat ja niihin vaikuttavat tekijät.

Pari vuotta sitten voimaan tulleessa aluehallintouudistuksessa ympäristö- ja vesitalouslupia ratkaisseet ympäristölupavirastot lakkautettiin ja niiden tehtävät siirtyivät aluehallintovirastoille, jonka muut tehtävät koostuvat entisiltä lääninhallituksilta siirtyneistä valvonta- ja lupatehtävistä. Ympäristölupien käsittely keskitettiin neljälle AVI:lle; Ouluun, Mikkeliin, Hämeenlinnaan ja Vaasaan.

AVI:ien ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle. Siellä päätetään aluehallinnon rahoista. ja henkilöstön määrästä. Sektoriministeriöille kuten ympäristöministeriölle kuuluu AVI:en toiminnallinen ohjaus. Valtiovarainministeriön ohjausvalta ei ole herättänyt samanlaista kritiikkiä kuin työvoima- ja elinkeinoministeriön ohjaustyyli ELY:ihin, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin. Valtiovarainministeriötä on pidetty ikään kuin puolueettomana, koska sillä ei ole omaa toimialaa AVI:ssa kuten TEM:llä taas on Ely:issä..

Tosiasia kuitenkin tänään on, että ympäristölupien osalta ollaan menossa vauhdilla asiakkaiden kannalta huonompaan suuntaan: käsittelyajat ovat venyneet ja yhä pitenevät. Samanaikaisesti lupahakemusten määrä on kasvussa. Jatkossa lupahakemusten määrä kasvaa yksistään EU:n uusien teollisuuspäästömääräysten vuoksi, koska unioni edellyttää, että koko teollisuusala ( esimerkiksi metsäteollisuus, energiateollisuus, metalliteollisuus jne)  yhdellä kertaa uudistaa ympäristölupansa vastaamaan uusia määräyksiä. Pohjois-Suomen AVI:ssa erityisesti kaivoslupahakemusten määrä on kasvanut. Kaikissa neljässä ympäristölupia käsittelevässä AVI:eissa sisääntulevien juttujen määrä on voimakkaassa kasvussa, eikä ratkaistujen määrää pystytä nostamaan samassa suhteessa, koska AVE:issa henkilöstön määrää tulee asetettujen tuottavuustavoitteiden mukaan vähentää.

Eduskunta myönsi miljoonan euron lisämäärärahan AVE:ille ja ELY:ille kaivostoiminnan lupa-asioiden ja valvonnan hoitamiseen. Määrärahalla Pohjois-Suomen AVI saanee ottaa kolmen eläkkeelle jääneen virkamiehen tilalle pari uutta työntekijöitä. Tämä sinänsä positiivinen asia ei näytä pohjoisen Avi:n kokonaistilannetta juuri helpottavan. Siellä sisääntulevien juttujen määrä kasvaa kaikista AVE:ista suhteessa eniten.

 Viime vuonna valtio sai ympäristölupatuloja 3,6 miljoonaa euroa, mikä oli runsas puoli miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Jos aluehallintovirastoissa olisi riittävästi lupien käsittelijöitä, lupatulot helposti kaksinkertaistuisivat.

Aivan lähi aikoina kuulemme, millaisiin linjauksiin Kataisen hallitus aluehallinnon osalta on valmis. Pohjana päätöksille ovat taannoiset aluehallinnon tilaa selvittäneiden selvityshenkilöiden Rauno Saaren ja Riitta Rainion ehdotukset. Näitä linjauksia odotellessa jutturuuhkat kasvavat aluehallintovirastojen ympäristövastuualueilla.

Ympäristönsuojelulaki ja heijastuksia Amerikan maalta

Kävin katsomassa lauantaina Helsingin dokumenttielokuvafestivaalien (DocPoint) yhteydessä näytetyn amerikkalaisen Josh Foxin elokuvan ”Gasland”, joka kertoo USA:n liuskekaasutuotannosta. Elokuvassa kuvataan, kuinka Fox yrittää saada kaasuteollisuuden edustajilta haastattelun. Hän ei saa yhtään yhtiön edustajaa kameran eteen. Sen sijaan elokuvassa puhuvat tavalliset ihmiset New Yorkin osavaltiosta Uuteen Meksikoon, itärannikolta länsirannikolle. Ja mistä he puhuvat? Vedestä, joka jota ei voi juoda, vedestä joka on niin saastunut, että se hanasta laskettaessa syttyy palamaan, kotimaisemasta, joka on hävinnyt, yhtiöistä, jotka eivät keskustele tavallisten ihmisten kanssa, ympäristöviranomaisista, jotka sanovat kaiken olen kunnossa, politiikoista, jotka antoivat kaasuteollisuudelle poikkeusluvan olla noudattamatta voimassa olevan ympäristölainsäädännön määräyksiä. Myös elokuvan tekijä itse on asianosainen. Kaasuteollisuus haluaa ostaa hänen kotinsa ja porata pihamaahan reikiä.

Yhdysvalloilla on kova tarve parantaa energiaomavaraisuutta. Siksi liuskekaasu on Amarikan politiikoille iso juttu. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaasuyhtiöt ovat poranneet USA:n maaperälle lähes 500 000 reikää. Elokuvasta tuli vakuuttuneeksi, että kaikkien reikien vaikutuksia ihmisiin ja luontoon tuskin oli mietitty.

Elokuva pani väistämättä ajattelemaan täällä kotona menossa olevaa kaivosbuumia. Uusia kaivoksia on avattu ja runsaasti hankkeita on vireillä. Ne sijoittuvat pääasiassa Itä- Ja Pohjois-Suomeen. Paikalliset ihmiset ovat kohdanneet kaivosten aiheuttamia ympäristöongelmia siinä laajuudessa, johon Suomessa teollisen toiminnanosalta ei enää vuosikymmeniin ole totuttu. Meidänhän piti olla ympäristöteknologian ja kestävän kaivostalouden mallimaa.

Parannettavaa on niin toiminnanharjoittajien kuin täällä viranomaisten puolella. Ympäristöhallinnon vastuulla on ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristösuojelulupia koskeva lainsäädäntö, työvoima- ja elinkeinoministeriön kaivoslaki ja kemikaalien valvonta.

Ympäristöministeriössä on parhaillaan viimeisteltävänä ympäristönsuojelulain laaja osauudistus. Hallituksen esitys on määrä antaa eduskunnalle vielä tämän kevään aikana. Muutosehdotuksia on hyvä talven aikana vielä katsoa huolellisesti läpi ja miettiä, lisäävätkö ne kansalaisten luottamusta siihen, että ympäristönsuojelulaki osaa vastata muun muassa  kaivostoiminnan mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin.

Miksi Suomenlahti- vuosi 2014?

Suomi, Venäjä ja Viro ovat tehneet kolmikantaista Suomenlahtea koskevaa yhteistyötä jo yli 15 vuotta. Ensimmäinen Suomenlahti-teemavuosi pidettiin vuonna 1996. Nyt valmistellaan Suomenlahti 2014- teemavuotta. Asialla ovat Viron, Suomen ja Venäjän ympäristöministeriöt. 

Vuonna 1996 tapahtumissa pääpaino oli Suomenlahden tilan määrittelyllä ja kustannustehokkaiden päästövähennysten aikaansaamiselle. Tänä päivänä meriympäristöön kohdistuu erilaisia uhkia kuten ilmastomuutos, rehevöityminen, saastuminen ja lisääntyvään meriliikenteeseen liittyvät riskit sekä kalakantojen heikkeneminen ja vieraslajien runsastuminen. Kaikesta tästä on seurauksena luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Uhat ja niiden edellyttämät torjuntatoimet vaativat päättäjien, tutkijoiden ja muun yhteiskunnan nykyistä aktiivisempaa vuorovaikutusta ja erityisesti vahvaa sitoutumista Itämeren suojeluun.

Tarvittavan tutkimustiedon keräämiseen Suomenlahti-vuosi 2014 tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Nyt on ensimmäistä kertaa mahdollista kolmen maan yhteisvoimin tutkia ja analysoida Suomenlahden ekologista tilaa varsin yksityiskohtaisesti. Käytössä on kolmen maan parhaat asiantuntijat, modernit tutkimusmenetelmät ja yhteinen suunnitelma, miten asia tehdään. Tuoreen ja luotettavan tutkimustiedon hankkiminen ei ainakaan ole haitaksi, kun Helsingin suojelukomissiossa, EU:ssa  ja muissa kansainvälisissä ja kansallisissa pöydissä seurataan, mitä Itämeren suojelussa on saatu aikaan ja mitä vielä tarvittaisiin. Ehkä siten vältyttäisiin sellaisilta yllätyksiltä, mitä viime talven aikana Venäjällä sijaitsevan Luga-joen päästöjen osalta koettiin.

Suomenlahti-vuoden yhteistyöhön on jo nyt sitoutunut joukko tutkimuslaitoksia ja kaupunkeja, Suomesta mm. Helsinki, Kotka ja Turku, sekä muita sidosryhmiä kaikissa kolmessa maassa. 

Suomenlahden kolmikanta-yhteistyö on aikaisemmin keskittynyt lähinnä tutkimuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Tutkijoille on järjestetty seminaareja ja seminaareista on tehty julkaisuja. Nyt Suomenlahti-2014 vuosi tuo valtiolliset päättäjät ja myös kaupungit, yksityisen sektorin sekä ympäristöjärjestöjen ja ympäristökouluttajien väen mukaan. Suomessa eri toimijoiden linkiksi on perustettu kansalaisvaltuuskunta, jota johtaa entinen pääministeri Matti Vanhanen. Suomenlahti-vuoden suojelijana meillä toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vaikuttaa siltä, että Suomenlahti-vuoden merkeissä valtioiden edustajat tapaavat korkealla tasolla. Jo nyt puhutaan Suomenlahti-julistuksesta.

Osallistuin lokakuussa Helsingissä pidettyyn Suomenlahti-vuoden tutkijatapaamiseen. Paikalla oli runsaat 200 tiedemiestä ja –naista Suomesta, Virosta ja Venäjältä. Tunnelma oli avoin ja mutkaton, kun samanhenkiset alan ammattilaiset keskustelivat kollegiaalisessa hengessä. Runsas pari viikkoa sitten pääsin purjehtimaan tutkimusalus Arandalla, jonne oli kokoontunut laivallinen  Suomenlahti-vuoden toimijoita ja yhteistyökumppaneita. Siellä kuultiin, mitä suunnitelmia Matti Vanhasella on kansalaisvaltuuskunnan suhteen.

Mihin Suomenlahti- teemavuotta oikeasti tarvitaan? Tiedämme, että paljon toimia Itämeren tilan parantamiseksi on tehty, mutta paljon pitäisi saada vielä aikaan. Siksi tarvitaan Suomenlahti-vuoden kaltaista toimintaa, jotta suojelutoimien toteuttamisessa päästäisiin nopeasti eteenpäin.