HIETALAHDEN TELAKKA

Tämän päivän uutisen mukaan venäläiset ostavat korealaisilta loputkin perinteikkäästä Helsingin Hietalahden telakasta.  Kauppaa meriteollisuuden ammattilaiset pitävät myönteisenä, sillä Suomessa on pitkä kokemus ja osaaminen  jääolosuhteisiin sopivien alusten suunnittelussa ja rakentamisessa. Otaksutaan, että Venäjä, joka on investoimassa arktisten alueiden öljyntuotantoon, tarvitsee runsaasti uutta  kalustoa. Sitä voidaan rakentaa Suomessa.

Venäjän arktiset öljynporaukset ovat viime viikkoina saaneet maailmanlaajuista julkisuutta, kun Greenpeacen aktivistit yrittivät kiivetä venäläisten Prirazlomnojan öljylautan kannelle Petsoran merellä. Aktivistit ovat joutuneet viikoiksi tutkintavankilaan Muurmanskiin. Oikeudenkäyntiä odotetaan.

Usein siteeratun Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan 13 prosenttia maailman löytämättömistä öljyvaroista ja 30 prosenttia maailman kaasuvaroista sijaitsee arktisilla alueilla, pääasiassa meren pohjassa. Pisimmällä off-shore-kohteiden hyödyntämisessä on Norja. Tämän vuoden aikana Norjan mannerjalustalla on ollut käynnissä 16 uuden öljy- ja kaasukentän rakentaminen. Tämän lisäksi Norjan öljyhallituksen mukaan  20 uutta kenttää on suunnitteilla seuraavan kahden vuoden aikana. Investointien öljyhallitus odottaa nousevan noin 190 miljardiin kruunuun eli runsaaseen 26 miljardiin euroon  vuoteen 2017 mennessä. Tähän asti Norja on voinut operoida Jäämeren jäättömillä alueilla, mutta nyt sielläkin toiminta on siirtymässä yhä pohjoisemmaksi.

Norjan ja norjalaisyritysten lisäksi Jäämeren hankkeisiin ovat rynnistäneet suuret öljy-yhtiöt sekä Alaskassa että Venäjällä. Venäjä haluaa löytää korvaavia öljylähteitä Länsi-Siperian ehtyvien kenttien tilalle. Myös muut rantavaltiot, Grönlanti, Islanti ja Kanada ovat liikkeellä.

Kustannukset Jäämeren porauksissa ovat kuitenkin valtavia ja teknisiä ongelmia pohjoisessa operoivilla yrityksillä on riittänyt. Jäämeren öljynporauksia uhkaavat jäävuoret, pakkanen, sumu ja myrskyt.

Suomalaisella osaamisella voidaan epäilemättä rakentaa maailman parhaita jääolosuhteissa toimivia aluksia.   Jäämeren rantavaltioiden arktisessa valloituksessa tarvitaan paljon muutakin kuin jäissä pärjääviä aluksia. Arktisella merialueella tapahtuvien öljynporausten riskeistä ja niihin varautumisesta tiedetään yhä liian vähän.

Viime keväänä arktiset maat allekirjoittivat öljyntorjuntasopimuksen. Nyt mietitään, miten öljyonnettomuuksiin pitäisi varautua käytännössä. Mitä vaaditaan yrityksiltä, Jäämerellä liikkuvilta aluksilta, millaisia vakuutuksia tulisi olla jne.

Suomi ei ole Jäämeren rantavaltio, mutta Suomella on paljon käytännön kokemusta  öljyntorjunnasta  ja siihen varautumisesta Itämerellä. Itämeren kasvavien öljykuljetusten ja muun liikenteen riskejä joudutaan jatkuvasti arvioimaan.

Arktisen neuvoston olisi syytä mahdollisimman pian tehdä tai teettää arktisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämisestä kunnollinen riskiarviointi. Sen jälkeen olisi johtopäätösten aika.

Villilohi ei ole ruokaa vaan elämys

Eilen eduskunnassa Jasper Pääkkösen ja Pekka Haaviston kokoonkutsuma kalastusmatkailuseminaari keräsi yli sata osanottajaa. Paikan päällä oli monta kiinnostavaa puhujaa. Erityisen huomionarvoisa oli islantilainenlohiaktivisti Orri Vigfusson, joka on kerännyt vuosien varrella 50 -60 miljoonan euron rahaston säätiöönsä ( North Atlantic Salmon Fund) ja ostanut näillä aroilla ammattikalastajien pyydyksiä pois ympäri Atlantia. The Time Magazine antoi vuonna 2004 Orrille nimityksen  ”European Hero”. Orri teki tilaisuudessa selväksi, kuinka villilohi  voisi Suomessakin tuottaa tuhansia elämyksiä ja miljoonia euroja matkailukalastuksen muodossa.

On hienoa, että Suomessa on vihdoinkin herätty siihen, että Itämeren luonnonlohi on pelastettava. Päätökset vain puuttuvat.

Niin EU:ssa kuin Suomessa Itämeren villilohi pitäisi vihdoinkin nähdä elämyksiä tuottavana vapaana eliönä, ei ruokana. Lohiportaiden rakentamisessa entisiin lohijokiin  tulisi Suomessa päästä liikkeelle, sillä villilohi tarvitsee lisää nousujokia.

LNG-terminaali

Ilmassa oli maaottelun tuntua, kun virkamiesjoukolla kävimme eilen Tallinnassa neuvottelemassa Inkoon LNG-terminaalin rakentamista koskevasta ympäristövaikutusten arvioinnista. Gasum Oy suunnittelee rakentavansa nesteytetylle maakaasulle eli LNG::lle terminaalin joko Inkooseen tai Porvoon Tolkkiseen. Tarkoituksena on, että terminaali yhdistettäisiin Keski-Euroopan maakaasuverkkoon rakentamalla putki meren alitse Viroon.

Euroopan unioni on luvannut rahoitusta terminaalihankkeelle, koska maakaasuverkon vahvistaminen on EU:n energian saannin turvaamiselle tärkeää. Itäisen Suomenlahden terminaalin paikasta kilpailevat Suomi ja Viro. Viro on tarjonnut terminaalin paikaksi Paldiskia. Koska Viro ja Suomi eivät päässeet yksimielisyyteen terminaalin paikasta, asia on siirtynyt komission ratkaistavaksi. Päätöksen on luvattu valmistuvan syksyn aikana.

Suomen molempien terminaalivaihtoehtojen ; Porvoon ja Inkoon osalta Uudenmaan ELY-keskus antoi viime viikolla oman lausuntonsa. Lausunnon mukaan Gasum Oy:n ympäristövaikutusten arviointiselostus molempien terminaalivaihtoehtojen osalta täyttää sille asetetut sisältövaatimukset. YVA on siis kunnossa ja hankkeen toteuttaja Gasum Oy, joka on asettunut Inkoon kannalle, voi edistää hanketta lupamenettelyn ja teknisen suunnittelun osalta.

Viron ympäristöministeriö ei ole ollut samaa mieltä suomalaisten merenkulkun, liikenteen ja ympäristöviranomaisten kanssa. Virolaiset ovat katsoneet, ettei Inkoo sovellu LNG-terminaaliksi, vaan terminaalin oikea paikka on Paldiski. Viron ympäristöministeriö on vedonnut elinkeinoministeriönsä tutkimukseen, jossa viitataan mm. Inkoon sataman suuriin ruoppaustarpeisiin sekä vaikeisiin tuuli- ja jääolosuhteisiin . Eilen Tallinassa selvisi, että elinkeinoministeriön tutkimuksen pohjatiedot oli kerännyt Paldiskiin LNG-hanketta puuhaava yritys.  Sen sijaan Viron meriturvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla ei ole ollut Suomen hankkeesta huomautettavaa. Varsinaisia ympäristöongelmia Inkooseen ei virolaisten ympäristöviranomaistenkaan mielestä liittynyt, mutta Inkoon sataman huonommuudesta ja Paldiskin paremmuudesta tilaisuudessa keskusteltiin runsaasti. Paldiskin osalta ympäristövaikutusten arviointi on Virossa vielä käynnissä, joten Suomen hanke on sitä nyt hieman edellä.

Suomalaiset tuntuvat luottavan siihen, että asiakysymykset ratkaisevat ja parempi hanke voittaa. Voi kuitenkin olla, että EU:m pöydissä politiikka painaa asioita enemmän.

Luonnonpäivä

Ensi lauantaina juhlitaan Suomen luontoa. Upea luontomme on saanut oman juhlapäivän. Päivää vietetään nyt ensimmäistä kertaa. Suomen lippu siis salkoon ja ulos luontoon!

Pääkaupunkiseutulaisille päivä tarjoaa paljon elämyksiä Nuuksion kansallispuistossa Espoossa. Haltian luontokeskuksessa ja kansallispuistossa on koko päivän ohjelmaa niin vauvoille kuin vaareille. Paikalla on myös ympäristöministeri Ville Niinistö, joka osallistuu luontoretkelle.

Meillä suomalaisilla luonto on yhä lähellä. Esi-isämme ottivat siitä kovalla työllä ja uurastuksella toimeentulonsa. Tänään saamme nauttia luonnosta lenkkeilemällä, poimimalla marjoja ja sieniä, käymällä metsällä tai kalassa, hiihtämällä ja samoilemalla. Eikä luonnossa liikkuminen tai marjojen poiminta maksa mitään jokamiehen oikeuksien ansiosta.

Ennen kaupunkien ja työelämän kiireessä vaivautunut suomalainen sanoi menevänsä luontoon lataamaan akkujaan. Nyt hän puhuu, että tahti työpaikoilla on niin tiivistynyt, että luontoon pitä päästä tyhjentämään akkuja ja monilla asioilla vaivattuja aivojaan.

Voi olla, että kaupunkien lapset eivät enää erota kuusta männystä, eivätkä tunne jalkakäytävän varressa rehottavia luonnonkasveja. Silti uskallan väittää, että suomalaisilla on yhä hyvä suhde luontooon.

Huolenaiheena meillä ja maailmalla on, että luonnon monimuotoisuus häviää.  Kasvien ja eliölajien ympäristöjä katoaa teiden ja talojen alle. Myös maa- ja metsätalouden tehostuminen hävittää eliölajeja. Ilmastomuutos muuttaa täällä pohjoisessakin lajien elinympäristöjä. Biodiversiteetin säilyttämiseksi tarvittavista toimista keskustellaan kansainvälisissä kokouksissa valtioiden kesken niin maailmalla kuin EU:ssa. Myös Suomen hallitus on hyväksynyt ohjelman luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Mitä toimia tarvitaan, onkin vähän pitempi juttu.

Toivottavasti Suomen luonnon päivää lauantaita ei tuhlata asiapuheisiin vaan nautitaan kerrankin luonnosta.

ARKTISESTA STRATEGIASTA

Valtioneuvosto hyväksyi viime viikolla Suomen arktisen strategian. Edellinen strategia oli vuodelta 2010 ja se painottui pitkälle ulkopolitiikkaan. Nyt hyväksytyn uuden asiakirjan keskiössä ovat talouden uudet mahdollisuudet ja reunaehdot. Uudistettu strategia on laaja, lähes 60 sivuinen. Sen johtoajatus on kiteytetty tiivistelmän otsikkoon. Suomi haluaa olla aktiivinen ja vastuullinen arktinen toimija.

Mitä Suomi siis tahtoo?

Suomi haluaa viedä arktista osaamistaan pohjoiseen. Suomella on vahva arktinen laivanrakennusosaaminen ja Itämeren liikenteessä testattu meriliikenne- ja öljyntorjuntaosaamista. samoin kuin vahva tietotaito riskien ennakoinnista ja hallinnasta. Suomalainen ympäristöä ja ilmastoa säästävä teknologia on avannut liiketoimintamahdollisuuksia yrityksillemme eri puolilla maailmaa. Tällaista osaamista tarvitaan myös arktisilla alueilla.  Kysymys on ennen muuta siitä, miten suomalaiset yritykset pystyvät kilpailemaan Jäämeren hankkeiden osatoimittajina ja mitä valtio voi tehdä ovien avaamiseksi suomalaisen osaamisen vientiin pohjoiseen. Strategian linjaus siitä, että arktinen alue on koko Suomen asia ja valtio on valmis toimiin arktisen yhteistyön vahvistamiseksi , on tärkeä kannanotto. Strategiassa esille nostetut liikenteen uudet näkymät ovat mielenkiintoisia. Suomi tarvitsee yhteyden Jäämerelle.

Mitä sitten ovat reunaehdot, joista strategia puhuu.?  

Reunaehdot taloudelle tulevat ympäristökysymyksistä ja ilmastomuutoksesta.. Arktinen alue on keskellä nopeita ja ristiriitaisia muutoksia. Ilmasto lämpenee arktisilla alueilla voimakkaimmin maailmassa, uusia kuljetusreittejä avautuu, energiavaroja ja mineraaleja otetaan käyttöön, matkailu kasvaa. Vakava öljyonnettomuus voi tuhota arktisen luonnon erittäin pitkäksi aikaa.

Suomi haluaa myös perustaa uusia luonnonsuojelualueita Pohjoisnavan ympärille. Suojelualueiden perustamista pohjoisille merialueille on valmisteltu jo pitkään Arktisen neuvoston,  kahdeksan arktisen maan muodostaman kansainvälisen järjestön, alatyöryhmissä. Asia on ollut esillä myös kansainvälisissä biodiversiteettisopimuksen neuvotteluissa. ja kansainvälisessä merenkulunjärjestössä IMO:ssa. Tietoa erityisen herkistä  ja arvokkaista merialueista on kerätty jo useita vuosia. Päätöksentekijöillä on siten hyvä tietopohja ratkaista, tehdäänkö suojeluverkon perustamisesta päätöksiä. Tähän saakka suojelualueita on perustettu vain pohjoisille maa-alueille.

Suomi myös haluaa kehittää omaa pohjoistaan.

Arktinen strategia ei ole vain ohjelma, miten suomalaistan osaamista viedään Jäämerelle. Suomella on myös oma pohjoinen, jossa on kaivostoimintaa, metsäteollisuutta, matkailua ja alkuperäiskansoja. Myös oman pohjoisen tulevaisuudesta on huolehdittava.

Kalateiden rakentaminen pitäisi saada liikkeelle

Suomen arvokkaimmat vaelluskalajoet tuhottiin sotien jälkeen tapahtuneella taitamattomalla voimatalousrakentamisella. Vaikka kalateitä osattiin jo tuolloin rakentaa ja hyviä esimerkkejä niistä oli saatavilla niin Atlantin toiselta puolelta kuin lähinaapurista Norjasta, kalateitä ei Suomeen rakennettu. Kalateiden asemasta voimayhtiöille määrättiin tuomioistuinten päätöksillä velvoitteita istuttaa kalapoikasia rakennettuihin vesistöihin. Kun Kemijoen erittäin mittavat velvoiteistutukset alkoivat, valtion kalatalousviranomaiset olivat ennen muuta kiinnostuneita siitä, miten entisten lohijokien suille kerääntyvä istutuskala saadaan nopeasti pyydettyä pois. Padotuilla jokialueilla istutuskalat eivät pysyneet. Näiden tilalle esimerkiksi Kemijoella on istutettu kirjolohta, jonka pyynti houkuttelee vapaa-ajan kalastajia vesille.

Maailmalla kalateitä osataan rakentaa entistä paremmin. Myös meillä toimeenpannut kalatiet kuten Merikosken kalatie Oulujoen suussa ja Isohaaran kalatie Keminmaalla ovat osoittaneet, että lohi pääsee nousemaan, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

Pari vuotta sitten valtioneuvosto hyväksyi kalatiestrategian. Siinä tavoitteena on, että vaelluskalojen palauttamiseen ryhdytään ja kalateiden rakentamisessa lähdetään liikkeelle. Myös Itämeren kalatutkijat ovat jo vuosia vedonneet päättäjiin, että Itämeren uhanalaisen villilohen tulevaisuuden turvaksi nousujokia tarvittaisiin Suomen enemmän kuin nykyiset luonnontilassa olevat Tornion-, Simo- ja Kiiminkijoet.

Maakuntaliitot ovat tehneet hienoa työtä yhteistyössä alueen kuntien, kalatalousyhteisöjen ja voimayhtiöiden kanssa kalatiesuunnitelmien aikaansaamiseksi.

Valtiolta ja Euroopan unionilta on toivottu pientä siemenrahaa kalatierakentamisen vauhdittamiseksi. Rahan saaminen on kuitenkin tiukassa.

Vastuu kalateiden rakentamisen rahoittamisesta kuuluu luonnollisesti vahingon aiheuttajille, voimayhtiöille.  Yhtiöiden puolella kalateiden rakentamiseen on suhtauduttu periaatteessa myönteisesti, kunhan rakentaminen ei vähennä vesivoimasta tulevaa tuottoa. Voimassa oleva vesilaki lähtee siitä, että kalojen istutusvelvoite voidaan muuttaa kalatievelvoitteeksi. Muuttaminen edellyttää asian käsittelyä lupaviranomaisessa eli AVI:ssa.  Vesivoimasta tulevaa hyötyä ei kuitenkaan saa vähentää.

Vesilainsäädäntö Suomessa on vanhastaan ollut  rakentamislaki, jossa säädellään, kuka saa rakentaa ja millä ehdoilla vai saako rakentaa ollenkaan. Jos vesilainsäädäntöä uudistettaisiin nyt, lainsäätäjä tuskin enää tyytyisi laatimaan pelkästään pelisääntöjä rakentamishankkeiden intressivertailulle, vaan asettaisi tavoitteeksi  vesien ekologisesti hyvän tilan säilyttäminen ja vesistöön kohdistuvien toimien arvioiminen tästä näkökulmasta.